Turvallista Pirkanmaata tekemässä: Palomestari Ari

Kuva: Petri Remsu

Ari on jämäkkä monitoimimies, jolta sujuu niin delfinaarion sukellustyöt ja monimutkaisten tietokoneohjelmien hallinta. Pitkään työuraan pelastusalalla mahtuu paljon vauhtia ja vaarallisia tilanteita, mutta toinen työ maatalouden parissa sekä harrastuksen luonnon parissa tasapainottavat miehen vauhtia. Ja on Ari esitellyt Ransullekin paloasema Ransu Paloasemalla –kirjassa.

Koulutus ja työkokemus

Ari suoritti palomiestutkinnon vuonna 1981 ja paloesimiestutkinnon vuonna 1985. 

”Palomiestutkinto oli puolivuotinen eikä siihen sisältynyt ensihoitoa muuten kuin yhden ensiapukurssin muodossa.  Palomieskurssi (kurssin virallinen nimi) oli käytännön kurssi, jossa ei opiskeltu onnettomuuksien ennalta ehkäisyä kuten nykyään. Olin jo ennen palomiestutkintoa sijaisena palokunnassa ja valmistumisen jälkeen sain palomiehen viran.” 

Paloesimiestutkinnolla pääsi tuolloin pieniin kuntiin palopäälliköksi. Koulun jälkeen reilun vuoden päästä Ari aloitti esimiehen työt. Palomestarin tutkinnon hän suoritti vuonna 1992 Pelastushallinnon koulutuskeskuksessa Espoossa.

”Tämän jälkeen olin palotarkastajana ja tehtäväni oli hoitaa tietohallintoa. Tässä vaiheessa Tampereen aluepelastuslaitoksessa oli mukana Tampereen lisäksi Pirkkala ja pikkuhiljaa naapurikuntia alkoi liittyä yhteen. Siirryin takaisin paloesimieheksi ja jossain vaiheessa sain vastuulleni ruiskumestarin tehtäviä. Ruiskunmestarin tehtävät olivat osittain samoja kuin nykyisen vuoroesimiehen tehtävät. Ruiskumestarit hoitivat oman työvuoronsa asioita ja minä hoidin lisäksi vielä nykyisin komentotoimistolle kuuluvia tehtäviä. Jokaisella jaoksilla oli oma palomestari, joka toimi ”isänä” ja sitten ruiskumestari oli jaoksen vääpeli. Käytännön työmyyrä siis.”

Pelastuslaitoksella käytössä olevan Rescue plannarin (työnhallinta ohjelmisto, jossa suunnitellaan miehistön työvuorot ja lomat) kehitystyössä Ari toimi ohjelmistoyrityksen asiantuntijana. Valmiista ohjelmasta piti räätälöidä pelastuslaitoksen tarpeisiin soveltuva versio. Tämä versio on käytössä nykyisin myös muillakin pelastuslaitoksilla.  

”Organisaatiouudistuksen myötä 2011 siirryin takaisin paloesimieheksi, koska ruiskumestarin tai vuoroesimiehen tehtävät olisivat ehkä kasaantuneet liikaa yhdelle miehelle, joka oli niitä jo hoitanut. Otin vuoden virkavapaata saadakseni hieman etäisyyttä ja palattuani hain palomestarin virkaa. Olin tehnyt 20 vuotta palomestarin sijaisuuksia ja syksyllä 2012 pitkäaikainen tavoite täyttyi ja sain palomestarin viran.”

Palomestarin työnkuva

Ari on operatiivinen palomestari Läntisellä pelastusalueella ja hänen sijoituspaikkansa on Nokian aluepaloasema. Palomestarin työaika on 2 toimistopäivää ja yksi 24 h päivystysvuoro viikossa. Operatiivinen palomestari toimii joukkuetason johtaja, mutta ei hoida lainkaan henkilöstöhallintoa. Vastuualueena Arilla on operatiivisten kohteiden tarkastus ja kohdekorttisuunnittelu omiin kohteisiinsa, joita ovat esimerkiksi isot teollisuuslaitokset ja puolustusvoimien kohteet. Kohdekortti on operatiivinen apuväline, johon liitetään kohteen perustietojen lisäksi mm pohjakuvia ja karttoja. 

”Koordinoin Länsi-Pirkanmaan alueella yleisötilaisuuksia eli kerään tiedot tilaisuuksista ja välitän tiedot eteenpäin muille palomestareille. Olen mukana harjoitusalueiden turvallisuusohjeiden laadinnassa jo suunnitteluvaiheessa. Olen ollut työsuojeluvaltuutettuna ja tehnyt vanhalle harjoitusalueelle turvallisuus ja käyttöohjeita.  Lisäksi avustan ilotulitteiden turvallisen käytön toimintaohjeiden laatimisessa, koska olen hankkinut siviilissä osaamista räjähdeasiantuntijana.”

Minkälaisena koet pelastuslaitoksen työpaikkana?

”Yli 30 vuotta talossa olleena voi sanoa, että tämä on koti. Täältä olisi todella vaikea lähteä kokonaan, se olisi pakon sanelema tilanne. Ehkä se kuuluu palokuntamaailmaan, että tänne jumitutaan. Työnantajana meillä tuntuu olevan vähiten pahoja ongelmia kuin muissa pelastuslaitoksissa. Totta kai ongelmia on, mutta enemmän on hyvää. Meillä on ollut aina vahvoja johtajia ja Tampereen oma malli tehdä asioita. Täällä halutaan kehittää ja kehittyä.”

Mitkä ovat työsi haasteet?

Tehdä työ niin hyvin kuin mahdollista siten, että ei tarvitse jälkeenpäin miettiä teinkö oikein. Palomestarin viran saanti ei ole sinällään tuonut uutta opittavaa, koska kokemusta siitä työstä oli jo paljon valmiiksi.”

Kuormittaako vuorotyö?

”Työaika on hyvä. Ainoa oikea työaika päivystykseen on 24 h mittainen vuoro ja vuorokauden mittaisten työvuorojen lisäksi saan olla päivätöissä. Koska palomestarin työnkuva on laajentunut siitä, mitä se oli aiemmin vuorokausirytmissä, on oltava tavoitettavissa useimmin. Tavoitettavuus on tärkeää ja hyvää palvelua. Yötyöskentelyä ei ole itselleni raskasta, siihen pitää asennoitua omallatapaa. Ei saa ajatella että työ olisi vaarallista.”

Eräs marraskuinen työvuoro

08:00              Tehtävien vaihto ja raportointi päivystyksen lopettavalta palomestarilta

08:15              Päivän ohjelman ja miehistövahvuuksien sovitusta vuoroesimiehen kanssa

08:30              Päivän tehtävien ja postin tarkastusta

09:00              Keskuspaloasemalle palaveriin vuoden 2013 operatiivisten tarkastuskohteiden jakamiseksi eri toimialueille

10:22              Automaattihälytys hoitolaitokseen, joka ilmeni remonttimiesten asennustyössä aiheuttamaksi. Ei tulipaloa. Yksiköt RPI 32, 501 ja 571 vahvuudella 1+1+6

10:44              Palaveri jatkuu

11:30              Työterveydessä jäykkäkouristusrokotus sekä Aslak –kuntoutuksesta sopiminen

12:00              Ruokailu keskuspaloasemalla

12:30              Palaveri aluepelastuslaitoksen työtapaturmien jälkeisen toimintaprosessin luomiseksi

15:00              Edellisen päivän öljyvahingon jälkitarkastus Nokialla

16:00              Yleisötilaisuuksin tarkastuksien suunnittelua ja ennakkolausuntojen laatimisia

18:30              Kuntosalilla kevyt treeni

20:00              Iltaruokailu

21:00              Joukkuelähtö, asuntopalo Pirkkalassa. Osoittautui koneellisen ilmastoinnin levittämäksi vesihöyryksi. RPI 32, 521, 531, 5341, 501, 103, 106 ja EPI 421 vahvuudella 1+4+17

21:30              Sähköpostien läpikäyntiä ja vastauksia niihin

23:30              Raporttien kirjoittamista

00:30              Räjähdysvaaralliset aineet lakikokoelmaan tutustuminen

01:30              Varuilla oloa

06:30              Aamupala

7:45                Valmistautuminen tehtävien vaihtoon seuraavaksi vuoroon tulevan palomestarin kanssa

Onko jotain hälytystehtäviä, jotka ovat jääneet mieleen?

”Ensimmäinen iso tulipalo on jäänyt mieleen, se oli palomiehen kaste. Olimme syksyllä kesämieskokeissa, joissa testattiin ketkä kesäsijaisista saisivat jäädä talveksi töihin. Meidät oli lukittu vastapuolelle taloa, jotta ei nähty mitä etupihalla tapahtuu, jossa kokeet pidettiin. Ihan paloaseman lähellä Ojakadulla syttyi tulipalo ja me naureskeltiin sijaisten kanssa tilannetta kunnes silloinen esimies tai ruiskumestari tuli huutamaan meille ikkunoista kurkkiville: mitä te siellä naureskelette, tänne töihin sieltä. Se oli ensimmäinen iso tulipalo missä olin mukana ja sen kyllä muistan. Muuten tosi hankala nostaa esille yhtään mieleen jäänyttä onnettomuutta. Ehkä se kuuluu ammattiin, että pystyy työntämään sellaiset taakse.”

Parasta työssä?

”Monipuolisuus. On operatiivista toimintaa, sitten on toimistopäivätyötä. Iloni on se, että olen saanut olla usein kehittämistyössä, koska pidän uuden kehittämisestä ja siitä, että asioita viedään eteenpäin.”

Turvallista Pirkanmaata tekemässä: Talouspäällikkö Miia

Tampereen aluepelastuslaitoksen talouslukujen pyörittäjä talouspäällikkö Miia Ojala on isojen lukujen keskellä. Hän on se henkilö, joka oikeasti tietää kuinka paljon rahakirstussa on rahaa jäljellä ja miten paljon sitä voidaan käyttää vuoden aikana.

Miia on suorittanut hallintotieteen maisterin -tutkinnon sekä MSc. Sustainable Business Risk Management –tutkinnon. Miian työhistoriaan kuuluu nuorempana erilaisia hanttihommia ja vuodesta 2003 hän on ollut Tampereen kaupungin palveluksessa.

Miten päädyit töihin pelastuslaitokselle?

 ” Vuonna 2003 pääsin Tampereen kaupungille nykyiseen talous- ja strategiaryhmään ensin kanslistiksi muutamaksi kuukaudeksi ja siitä sitten taloussuunnittelijan avoimen toimen hoitamisen jälkeen hain ja pääsin vakituiseen työsuhteeseen taloussuunnittelijana. Taloussuunnittelijana vastuualueinani olivat tuolloin konsernihallinto ja liikelaitokset, mihin ryhmään myös aluepelastuslaitos kuului. 

Kun Tampereen aluepelastuslaitokselle perustettiin talouspäällikön toimi vuonna 2004, hain paikkaa ja aloitin vuoden 2005 puolella palokunnassa.  Työhaastattelussa minulta kysyttiin, miksi haen työhön pelastuslaitokselle, onko muutakin syytä kuin uudet autot ja komeat miehet. Kysyin, tarvitaanko muita syitä. Sain paikan. ”

Talouspäällikön työnkuva

Miia toimii hallintopalveluyksikön esimiehenä sekä pelastuslaitoksen talouspäällikkönä ja kuuluu johtoryhmään.  Työhön kuuluu perinteisiä kunnan hallintoyksikön talouspäällikön töitä, kuten talousarvion ja vuosisuunnitelman laadinta, talousarvion seuranta ja tilinpäätöksen sekä henkilöstötilinpäätöksen laadinta. Miia on myös pelastustoimen valtakunnallisen taloustyöryhmän sekä pelastustoimen kumppanuusverkostoon kuuluvan tukipalveluryhmän jäsen.

 

”Hallintopuolella olen, voisiko sanoa, laitoksen byrokratiavastaava, eli vastaan mm. siitä, että delegointipäätökset ja toimintasääntö ovat ajan tasalla, vastaan arkistosta, ja koetan pitää huolen siitä, että henkilökunta ymmärtää, milloin mikäkin lomake valtavasta lomakevalikoimasta pitää täyttää päästäkseen vaikkapa vuosilomalle. Ja jos ei ymmärrä, piirtelen erilaisia prosessikuvia eli väännän asioita rautalangasta.  Voisi kai sanoa, että tehtäväni on kääntää hallintoa kansantajuiselle kielelle?”

”Joku voisi sanoa, että minulle siis kuuluvat ne kaikki tylsät työtehtävät, jota kukaan muu ei halua tehdä. Mielestäni julkisen sektorin hallinnon pyörittäminen on niin iso ja monimutkainen kokonaisuus, että itse olen pitänyt lähinnä haasteena oppia, kuinka iso ratas pyörii. Etenkin ilman juristin koulutusta. Tiedätkö, ihan oikeasti tässäkin työssä saa nauraa, useasti!”

Miten työ muuttunut 2005 lähtien?

”Aluksi perehdyin siihen, miten 2003 alkanut aluelaitos oli talouden puolesta organisoitu. Vuonna 2005 käytiin läpi tilintarkastajan kanssa läpi vuosien 2003 ja 2004 kirjanpidot. 2006 tuli täysin uusi taloushallinnon tietojärjestelmä ja sen opettelu vei suurimman osan ajasta ja kaikki koodaukset tehtiin uusiksi. Vuodesta 2005 vuoteen 2007 aika meni talouspuolella toiminnan käynnistämiseen. Talouspäällikön toimi oli uusi, joten aika alusta piti lähteä liikkeelle. ”

”Olin alkuun asiantuntija,en esimies, koska talouden seurantajärjestelmien luominen vei aikaa. Sitten siirtyi esimiestehtäviä, alaisuuteni tuli toimistoesimies, jolla oli alaisuudessaan 12–15 alaista.”

Miian työtehtäviin tuli pikkuhiljaa lisää esimiestöitä. Vuoden 2011 alusta tuli uusi organisaatio ja hallintopalvelut -yksikkö ja silloin tuli vastuulleni virallisesti myös hallinto. Vuonna 2011 pelastuslaitokselle perustettiin laatu- ja työhyvinvointiyksikkö ja sen vetäjä aloitti vuonna 2012. Työnjako on vielä kesken sen suhteen, mikä osa henkilöstöhallinnosta kuuluu uudelle yksikölle. Pelastuslaitoksella on tehty henkilöstöhallinnossa periaatteessa vain lakisääteiset toimenpiteet eli ei niinkään kehittäviä ja laadullisia toimenpiteitä. Mutta nyt uuden yksikön myötä tilanne muuttuu.

Esimiestyö

Esimiestyö, joka aikanaan jännitti vastuullisuutensa vuoksi, on nykyään Miian mielestä yksi hänen työnsä parhaista puolista. Hän kokee mukavaksi, mutta myös haastavaksi olla itse suoraan vastuussa työntekijöiden työssä viihtymisestä ja työssä kehittymisessä.

Miian alaisuuteen kuuluu 7 alaista; palvelussuhdepäällikkö, 2 palkanlaskijaa, hallintosihteeri ja 3 toimistosihteeri. Vuoteen 2011 asti pelastuslaitoksella hoidettiin suuri osa palkanlaskennasta itse, mutta nyt palkanlaskennan hoitaa kaupungin taloushallinnon palvelukeskus. Kun palkanlaskentaa on siirretty pois pelastuslaitokselta, on sen myötä siirtynyt henkilöitä pois. Tällaisten muutosten aikana esimiestyöskentelyyn kuluu enemmän aikaa kuin normaalisti.

Minkälainen pelastuslaitos on työpaikkana?

”Minulle pelastuslaitos näyttäytyy varmasti erilaisena kuin pelastajille tai kansalaisille. Työyhteisöni jäsenet ovat päälliköitä tai toimistohenkilöitä, eikä työpisteeni fyysisestikään sijaitse paloasemalla tällä hetkellä.

Minulle pelastuslaitos on reilu ja rehellinen, suorasanainen työpaikka. Asiaani kuunnellaan, jos sen osaan perustella. Ja näillä puhelahjoilla minähän osaan. Minulle tärkeintä on ollut se luottamus, mitä olen saanut työtehtävieni hoitamiseen, hyvät esimiehet ja mukava työporukka.

Toisinaan kunnan palveluksesta häipyy henkilöitä sen vuoksi, että tuntevat, etteivät itse pysty riittävästi vaikuttamaan asioihin. Minusta on hyvin harvoin tuntunut sille.”

Millainen on tyypillinen työpäiväsi?

”Tyypillistä työpäivää ei ole, koska työtehtävät vaihtelevat paljon. Seuraavan päivän työtehtäviä en suunnittele paljon etukäteen, vaan teen sen mitä eteen tulee. Toki talousraportit ja –arviot, vuosisuunnitelmat, tilinpäätökset, välitilinpäätökset sekä kirjanpidon korjaukset ovat aikataulutettuja.”

Isoveli valvoo

Miian työtä valvovat kaupungin tilintarkastajat. Kaikki viralliset asiakirjat Miia kierrättää pelastusjohtajan kautta, kuten myös isommat kirjanpidon korjaukset. ”Tilintarkastaja tarkastaa tekemäni kirjaukset ja laskelmat sekä toimintakertomuksen osuudet sekä lisäksi talon ylimmän johdon tekemät päätöspöytäkirjat. Joidenkin isompien ostojen kohdalla tarkistetaan, vastaavatko oston päätöspöytäkirjaa ja onko merkinnät tehty oikein. Päivittäiset taloushallinnan kirjaukset ja tiliöinnit tehdään kaupungin palvelukeskuksessa.”

Hiljattain Miia oli kaupungin poistosuunnitelman uusintatyöryhmässä. Ryhmässä annettiin tehtäväksi tehdä laskelmia. ”Olen tehnyt ne jo kaksi kertaa, väärin. Koitan vielä kolmannen kerran, sitten on parempi varmaan vaihtaa alaa."

Mikä on parasta työssäsi?

”Saan tehdä vaihtelevia työtehtäviä, ei pelkästään rutiininomaisia talousraportteja kuukaudesta toiseen. Pääsen osallistumaan organisaation kehittämiseen ja työni on itsenäistä, niin itsenäistä kuin se kunnallishallinnossa voi olla. Ja tietenkin työkaverit.”

Lopuksi

Miialla ei ole palokuntanuorisotaustaa, mutta kotona on dalmatialainen, perinteinen palokunnan koira, sekä kaksi rescuekoiraa. Kun kerran pelastusalalla ollaan, onhan se hallintoihmisenkin pitänyt jotain pelastaa. Jos ei ihmisiä, niin sitten koiria.

Turvallista Pirkanmaata tekemässä: Vuoroesimies Jarkko

Esittelemme Turvallista Pirkanmaata tekemässä -blogisarjassa pelastuslaitoksen henkilöstöä ja kerromme heidän työstään sanoin ja kuvin.

 

 

Vuoroesimies Jarkko vaihtaa rooliaan joka toinen vuoro, tekee hengästyttävän määrän töitä vuorokauden aikana ja on siviilissä viisilapsisen perheen isä.

Koulutus ja työkokemus

Jarkko valmistui ylioppilaaksi vuonna 1999 ja pelastajakurssilta jouluna 2001. Sen jälkeen hän oli palomiehenä Lieksassa. Vuonna 2002 hän pääsi töihin Tampereelle. Keväällä 2005 Jarkko valmistui paloesimieheksi alipäällystökurssilta ja kesästä 2005 lähtien hän toimi esimiehen sijaisena.

”Suurimmaksi osaksi olin keskuspaloasemalla, mutta olen ollut esimiehenä myös Hervannassa, Linnainmaalla, Nokialla ja Pispalassa. Vuoden 2011 organisaatiomuutoksen myötä perustettiin vuoroesimiehen virat ja aloitin silloin vuoroesimiehen tehtävät. Saman vuoden kesällä sain sitten paloesimiehen viran. Se, että asemat ja miehet ovat tuttuja, helpottaa nyt vuoroesimiehen tehtävässä. Pystyn ajattelemaan esimerkiksi miehistön siirtoja asemien kautta, koska niiden arki on tuttua.”

Mitä ihmettä tekee vuoroesimies?

Vuoroesimies on toimenkuva ja Jarkon virallinen virkanimike on paloesimies. Keskuspaloasemalla on vuorossa kaksi paloesimiestä. Joka toinen vuoro Jarkko on asemapäivystäjänä, jolloin hän vastaa keskuspaloaseman työpalvelusta ja joka toinen vuoro hän on operatiivinen esimies (Rpi-101) ja yksikön esimiehen tehtävien lisäksi vastaa esimerkiksi harjoitusten vetämisestä. Vaikka asemapäivystäjä ei lähde hälytyksiin, ei hänkään saa levätä öitään rauhassa, vaan hälytyksen tullessa hän varmistaa, että yksiköt lähtevät hälytykseen. Joukkuelähdöissä asemapäivystäjä siirtyy Johto- ja viestikeskus Wiviin ja toimii siellä esimiehenä mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että asemapäivystäjä on asiantuntijana resurssien suhteen sekä varautuu että toteuttaa tukitoimintoja.

Vuoroesimiehenä Jarkko vastaa osaltaan itäisen pelastusalueen henkilöstöhallinnosta eli keskustan, Linnainmaan, Hervannan, Lempäälän, Kangasalan, Valkeakosken ja Akaan paloasemien miesten vahvuuksien ylläpidosta sekä kaikista poissaoloista virka-ajan ulkopuolella. Tämä tarkoittaa, että hän siirtelee miehistöä ja määrää heille asemapaikat. Jarkko vastaa keskuspaloaseman työvuorosuunnittelusta, muilla asemilla esimiehet tekevät sen. Kuitenkin Jarkko työvuoronsa aluksi tarkistaa, ketä on oikeasti rivissä milläkin asemalla. Hänen mukaansa haastetta on siinä, että tietyllä tapaa toiminta on keskuspaloasema-keskeistä ja kuitenkin tulisi ajatella kaikkia asemia tasapuolisesti. ”Jokaisella asemalla on omia erityispiirteitä, mutta kaikkialla tehdään kuitenkin samoja perusasioita ja kaikkialla on yhtä ammattitaitoista väkeä. Uudet kaverit laitetaan yleensä oppiin ensin keskuspaloasemalle ja sitten ehkä sivuasemille. Tämä on sitä henkilöstöhallintoa, joka kuuluu työhöni.”

Vuoroesimiehen työssä henkilöstöhallinto vie ison osan työajasta. Esimerkiksi, jos sukeltaja on pois vahvuudesta, pitää hänen tilalleen etsiä sukeltaja. Ja jos joku muista sukeltajista on merkitty yöksi sairaankuljetuksen puolelle, etsitään sitten hänen tilalleen uusi mies sinne. Eli pelkkä miesten siirtely ei riitä vaan erityistaidot pitää ottaa myös huomioon.

Tämä ehkä hieman monimutkaiselta kuulostava työkuva eri rooleineen ei ihan helposti aukea edes haastattelijalle.

 

Minkälainen työpaikka pelastuslaitos on?

”Mielenkiintoinen. Uralla voi edetä, täydentävää koulutusta voi hankkia ja saa toimia ihmisten kanssa. Työstä saa olla terveellä tavalla ylpeä ja usein työpaikan selvittyä, keskustelu kääntyy siihen. Kyllähän tämä työ ja työympäristö kiinnostavat muita. Mutta niin ylpeä ei saa olla, etteikö olisi itse kiinnostunut myös muiden asioista. ”

Eräs lokakuinen päivä

Jarkon eräs lokakuinen päivä oli työntäyteinen. Hänen oli tarkoitus olla asemapäivystäjänä, mutta oli osan päivästä operatiivisena esimiehenä, koska osa porukasta oli harjoituksissa.

7:45-8:00        Vuoroesimiesten töiden vaihto

8:00                Vuoronvaihto: käskynjako jossa asemapäivystäjä lukee komennusluettelon ja kertoo päivän    tapahtumista, vuoroesimiehen tehtäviä: asemien miehitysten tarkastelua

8:25-8:55        Liikenneonnettomuus, jossa pyöräilijä jäänyt auton alle. Pelastusyksikkö ja ensihoidon henkilöstö yhteistyössä hoitivat loukkaantuneen jatkohoitoon sairaalaan.

9:35-10:20       Ensivastetehtävä.

10:20-11:00     Työpalveluksen organisointi + toteutus: siivous ja paloautoesittely

11:01-11:20     Ensivastetehtävä

11:30-12:30     Ruokatuntu + harjoitusvalmistelut

12:30              Iltapäivän töiden jakaminen sekä harjoitukseen lähtö

12:30-14:30     Lämpimät savusukellusharjoitukset Lempäälässä

14:30-15:00     Huoltoa

15:00-15:15     Harjoituksen kirjaaminen

15:15-15:30     Sähköpostin lukeminen

15:30-16:00     Seuraavan työvuoron suunnittelu

16:00-17:30     Liikuntatunti

17:30-19:30     Työvuorosuunnittelua

19:30-20:00     Onnettomuusselosteiden kirjaaminen

20:00-20:30     Seuraavan vuoron harjoituksen suunnittelu

20:30-21:00     Sauna

21:00-22:30     Henkilöstöhallintoa

01:30              Levolle, töitä olisi vielä ollut, mutta ajatus rupesi karkaamaan.

 

”Päivää sekoitti hieman Lempäälässä pidetyt lämpimät konttiharjoitukset, jonka takia operatiivisen esimiehen roolia vaihdeltiin päivän aikana. Periaatteessa tällaisella ei ole merkitystä, mutta on aina parempi, jos on itse tarkastanut auton ja varusteet eikä päivä ole rikkinäistä pomppimista vaan omaan työhönsä saa keskittyä kunnolla.”

Mitkä olivat päiväsi onnistumiset?

”Suunniteltu työvuoro toimi täydellisesti eli lämpimät harjoitukset kontissa saatiin suoritettua Keskuspaloseman miesten osalta ja samaan aikaan operatiivinen valmius säilyi. Eli kaikki meni nappiin. ”

Koetko vuorotyön rankaksi?

”Tämä työaika (vuorokausi töitä, 3 vuorokautta vapaata) on ainoa järkevä tällä alalla. Totta kai vuorotyö on kuormittavaa; vapaapäivät menevät edellisestä vuorosta toipumiseen kunnes oravanpyörä alkaa taas uudelleen. Usein ajatellaan, että palokunnassa vain nukutaan yöt, mutta harvoinpa täällä on rauhallista yötä. Ja vaikka olisikin, ei syvä varallaolo vastaa kunnon unta kuitenkaan. Välillä sitä ihmetellään, miksi täällä saa työaikana nukkua, mutta jos on ollut esimerkiksi täyttä menoa 16 tuntia, lepo on välttämätön, jos yöllä tulee jokin isompi keikka.”

Lasten fire paita - iloa ja hyväntekeväisyyttä

Tampereen palomiesurheilijat ovat painattaneet lapsille ihka aidon palomies-paidan, jota on mahdollista ostaa vain Tampereen päivänä 30.9. Paidan tuotto käytetään hyväntekeväisyyteen. Paitaprojektin taustalla on palomies Jukka Pöllänen ja paitojen hyväntekeväisyysmyynnin käytännön työ hoidetaan palomiesurheilijoiden yhdistyksen kautta.

Jukka, mistä sait idean tällaisen paidan teettämiseen?

Palomiesten omat puoliviralliset paidat ovat varsin yleisiä maailmalla ja ajattelin, että kyllähän nyt ”oman kylän pojilla” pitää oma paita olla. Tampereen aluepelastuslaitos on myös yksi Suomen suurimpia pelastuslaitoksia, mikä osaltaan tuki ideaa. Aikuisten paidasta tuli hyvin suosittu, joten päätettiin tehdä lapsille vastaava ja yhdistää siihen mahdollisuus tehdä hyväntekeväisyyttä.

Miksi lapsille haluttiin palomies-paita?

Meillä käy tässä keskuspaloasemalla paljon lapsiperheitä tutustumassa, varsinkin Tampereen päivänä ja ajattelimme poikien kanssa, että olisi mukavaa jos paloasemalta saisi jotain konkreettista ihan mukaankin. Lisäksi talon omasta väestä perheellisiltä tuli toiveita, että lapsille olisi kiva olla oma palomiespaita. Kyllähän palomiehen ammatti on kiistatta yksi lapsien toiveammateista.

Mikä on hyväntekeväisyyden kohde?

Kohde on Pirkanmaan sairaanhoitopiirin nuorisopsykiatrian poliklinikka. Kohde valittiin siksi, että nuorten mielenterveysongelmat ovat valitettavan ajankohtainen ja akuutti aihe. Haluamme ennen kaikkea nostaa esille sen hienon työn, jota nuorten eteen poliklinikalla tehdään. Tärkeintä tässä ei ole niinkään rahankeruu, vaan näiden nuorten huomioiminen. Ajatus on tärkein.

Idea tästä syntyi noin 1,5 vuotta sitten. Heti alkuun oli selvä, että nuorten hyväksi täytyy voida tehdä jotain. Poliklinikan puolelta vastaanotto oli todella hyvä ja he ovat olleet mukana projektissa alusta asti. Poliklinikalle annetaan rahojen lisäksi yksi paita kehystettynä.

Mistä paitoja voi hankkia?

Paitoja myydään vain Tampereen päivänä 30.9, Tampereen keskuspaloasemalla. Mikäli joku koko loppuu kesken, sen saa itselleen jälkitoimituksena. Jokainen halukas saa paitansa.

Minkä kokoisia paitoja on saatavilla?

Paitoja on 92, 98, 104, 116, 128 ja 140 cm. Aikuisten koot on tarkoitettu vain pelastuslaitoksen oman henkilökunnan käyttöön.

Paljonko paita maksaa?

Paita maksaa 10 €, josta koko tuotto, eli 5 € lahjoitetaan hyväntekeväisyyteen. Paidan painatus maksoi meille 5€.

Yhteistyökumppanit paita-projektissa ovat Tampereen aluepelastuslaitos, PSHP nuorisopsykiatrian poliklinikka, Tampereen palomiesurheilijat ry sekä Kehys- ja Peililiike Pirkan Lasi Oy.

Palomiehet ovat ennenkin tehneet hyväntekeväisyyttä ja ainakin Stadin brankkarit ja Oulun palomiehet ovat julkistaneet kalentereita. Näiden hyväntekeväisyystuotteiden kohderyhmänä ovat naiset, joten Tampereella tehtävä hyväntekeväisyystyö poikkeaa edeltäjistään tuotteen kohderyhmän osalta.

 

Eikö äideille ole tällä kertaa tarjolla mitään kotiin viemiseksi?

Ei valitettavasti ole. Stadin ja Oulun pojat ovat viimevuosina huolehtineet äideistä. Tosin saattaa tuolta jotain viimevuotisia ylijäämäheijastimia hihaan löytyä. Syksy ja pimeys tulevat.

Mitä terveisiä lähettäisit lapsille, jotka tulevat ostamaan paidan ja kenties haluavat isona palomieheksi?

Vaali unelmiasi ja tee aina parhaasi. Se kyllä riittää.

Historiaa: Tampereen palolaitos 50 vuotta sitten

Tehokasta toimintaa iäkkäällä autokalustolla

Teksti: Juhani Katajamäki

Kuvat: Aluepelastuslaitoksen arkisto

Edellisessä numerossa kurkistettiin Tampereen kaupunkiin ja sen vakinaiseen palokuntaan 100 vuotta sitten. Puoli vuosisataa myöhemmin kaupunki ja sen palokunta olivat kovasti erilaiset. Vuoteen 1957 mennessä kaupunki oli kasvanut etelään, itään ja länteen. Hatanpää, Viinikka, Nekala, Härmälä ja Rantaperkiö liitettiin Tampereeseen 1920, Pispala 1937 ja Lielahti 1950. Messukylän iso pitäjä liitettiin 1947. Sen alueelle muodostuivat vähitellen mm. Messukylän, Kalevan, Takahuhdin ja Leinolan kaupunginosat. Tampereen rajakuntia olivat Pirkkala, Nokia, Ylöjärvi, Teisko ja Lempäälä. 50 vuodessa kaupungin asukasluku oli kasvanut lähes kolminkertaiseksi (118 000).

Henkilökunta oli kasvanut yli sadalla

Kun palokunnan kokonaisvahvuus vuonna 1907 oli 22, se oli nyt 127. Palokunnassa oli palopäällikön, kolmen palomestarin, kolmen ruiskumestarin, kahdeksan palokersantin, palolennätinteknikon, autoteknikon, koneasentajan, 36 palokorpraalin, 72 palosotilaan ja toimistoapulaisen vakanssit. Vuonna 1957 pääpaloaseman pohjoispäädyssä asui palopäällikkö ja asuntosiivessä palomestarit, yksi palokersantti, autoteknikko, koneasentaja ja kaksi palokorpraalia perheineen. Isoissa päivystystuvissa ei vuoden 1947 jälkeen enää asuttu. Sen sijaan Sukkavartaankatu 2, kaupungin omistama 23 asunnon kiinteistö Jussinkylässä aivan paloaseman vieressä oli kokonaisuudessaan palokunnan henkilökunnan käytössä. Nopea laskusuoritus kertoo, että 95 palohenkilöstöön kuuluvaa asui muualla kuin paloasemalla tai sen välittömässä tuntumassa.

Viikkotyöaika 67,2 t

Sata vuotta sitten ei tunnettu työaikalakia. Palosotilaan arki oli työtä vuorotta, ja paloasema koti. Ensimmäiset säännölliset lomat, joka toisena päivänä 12 tuntia, tulivat vasta 1917. Vähitellen loma-aika lisääntyi. Suuri edistys tapahtui 1947, kun myös palohenkilöstö, päällystöä lukuun ottamatta, pääsi työaikalain piiriin. Esimerkkivuotenamme 1957 työaika oli 67,2 viikkotyötuntia. Työrupeama oli sama 24 tuntia kuin tänään, mutta rytmitys huomattavasti tiheämpi: vuorokausi työtä, yksi vapaa, vuorokausi työtä, kaksi vapaata. Tampereen operatiivinen kokonaisvahvuus oli puolessa vuosisadassa kasvanut 22:sta 123:een. Lomien pyörittämiseksi palkattiin 25 vuosilomien vuorottajaa. Palomiehistö oli jaettu viiteen ryhmään, joista kaksi oli kerralla työssä. Laskennallinen päivävahvuus oli 48. Palokunnan hälytyskeskus toimi pääpaloaseman yhteydessä. Palomiehet toimivat vuorollaan päivystystehtävissä. Aamupäivällä palo- tai sairasautoja miehittänyt kaksikko siirtyi illan ja yön ajaksi lennätinpäivystäjiksi. Aamupäivän päivystäjät ottivat heidän paikkansa ajoneuvoissa. Palo- ja onnettomuusilmoituksista suurin osa tuli yleiseen hätänumeroon 005. Palolennättimellä ilmoituksia tuli 38. Paikalle kipaistuja suullisia ilmoituksia oli niitäkin kymmenkunta. Sairaankuljetuksiin vastattiin numerossa 006. Myös Messukylän sivupaloasemalla oli oma päivystyspiste

Yhdeksän tuntia päiväpalvelua

Päiväpalvelus sujui säännöllisen perusohjelman mukaisesti: herätys 7.00, aamutoimien ja yleisen puhdistuksen jälkeen palvelusvuoron vaihto 7.55 ja aamuharjoitukset 8.00 - 9.30. Sen jälkeen työpalvelua klo 17 asti. Viimeisen tunnin ja vartin ohjelmaan kuului vaihtoehtoisesti oppitunti. Kaikkiaan yhdeksän tuntia kestäneen harjoitus-, työpalvelu- ja oppituntirupeaman keskelle mahtui kaksi 15 minuutin paussia ja 1,5 tunnin lounasaika. Paloasematilojen siivouksen hoitivat palomiehet määrätyn työjärjestyksen mukaisesti. Myös kalustonhuoltajan, sisälähetin ja ulkolähetin työt oli palvelusohjelmassa osoitettu erikseen nimetyille. Lisäksi kahden teatterin sekä urheilukilpailujen turvavartiointi työllistivät vuorossa olevia. Vartioinnista saadut tulot menivät lyhentämättöminä virkistyskäyttöön stipendirahaston kautta.

Paloajoneuvoja neljältä vuosikymmeneltä

Sata vuotta sitten palokunta riensi tulta ja onnettomuutta vastaan hevosten vetämänä. Puoli vuosisataa myöhemmin kauramoottorit olivat historiaa. Pääpaloaseman ja Messukylän pienen sivupaloaseman ja vuoden lopulla valmistuneen Pispalan paloasemarakennuksen kalustohalleja hallitsivat nyt 12 paloautoa, kuusi sairasautoa, kuorma-auto, pakettiauto, palopäällikön Buick sekä kaksi kalustoperävaunua ja usea irtoruisku ja laaja valikoima pienempää palokalustoa. Paloautoja oli kohtuullisesti, mutta olivat kovin vanhoja. 50-luvun hankintoja olivat ykköslähdön kaksi höökiä: katettu säiliöauto Vanaja (auto 17) ja korkeapainepumpulla varustettu säiliöauto Ford Big Job (auto 21). Samalta vuosikymmeneltä oli myös Fordin alustalle rakennettu Geesink-konetikas. Muut autot olivat 1930- ja 40- luvuilta. Vanhaa ajoneuvokalustoa uudistettiin palokunnan omin toimin. ”Palokunnan taitava verstashenkilökunta autoteknikon johdolla suoritti vanhan paloauton avonaisen korin uusinnan täysin uudenaikaiseksi katetuksi paloautoksi täysin omin voimin, ja tässä työssä säästi kaupungin varoja pitkälti toista miljoonaa markkaa ja kestää auto nykyisessä asussaan miten kriitillisen arvostelijan tuomion!” Ajoneuvojen ikänestori oli palopäällikön vihreä, ”rättikattoinen” Buick vm. -29. Auto koki kovia heinäkuussa, kun ”harvinaisen voimakas ukonilma raesateineen rikkoi pääpaloaseman rakennuksesta 69 ikkunaruutua ja pihamaalle parkkeeratun henkilöautovanhuksen katon!” Sairasautoja oli kuusi, joista ”kaksi oli romutuksen partaalla”. Molemmat uusimmat sairaankuljetusautot (Volkkarit) olivat huono-onnisia. Kumpikin kolaroi vuoden aikana, toinen kaksikin kertaa. Vuoden merkittävä kalustouudistus oli neljän hälytysajoneuvon varustaminen ”PYE-merkkisillä ularadio-laitteilla”. Henkilökohtaisina suojavarusteina palokunnalla oli 18 kpl Dräger – ja Mandet -paineilmalaitteita. Vuonna 1957 hankittiin ”kahdet sammakkomiesvarusteet”, ensimmäiset laatuaan Tampereella. Sukellustoiminta alkoi ja jatkui pitkään vapaaehtoispohjalta.

Ykköslähdön kärkiauto ja yhden auton lähdön yksikkö, keskipumpulla varustettu säiliösammutusauto n:o 17 (Vanaja vuodelta 1952) edusti vuonna 1957 palokunnan harvalukuista uudempaa autokalustoa.

Palokuntalähtöjä 261, sairaankuljetuksia 8842

Vuoden 1957 aikana palokunnan apua tarvittiin 261 kertaa. Tulipaloja tai palonalkuja oli 185, nokipaloja valvottiin 18 kertaa, ilkivaltaisiksi kirjattiin 17 lähtöä, erehdyttävän savun tai käryn takia lähtöjä oli 10, erehdyksen takia hälytyksiä tuli kahdeksan, kerran oltiin hukkunutta naaraamassa, kolme kertaa lähdön syyksi paljastui ”puita pesässä ja pellit kiinni”. Naapurikunnissa käytiin antamassa sammutusapua viidesti. Loput 14 lähtöä kirjattiin tilastoon nimikkeellä ”erilaisista muista vähäisistä syistä”. Vuoden 185 tulipaloa tilastoitiin usealla tavalla: ilmoitustavan, sammutuksessa käytettyjen sammutusvälineiden tai työskentelytapojen, palokuukausien, syttymisajankohdan ja kaupunginosien mukaan. Niinpä mm. tiedetään, että klo 00-06 välillä sattui 20 tulipaloa, klo 06-12 välillä 58, klo 12-18 välillä 71 ja klo 18-24 välillä 26 paloa. Viikonpäivistä vilkkain oli keskiviikko, 37 paloa.

Lennätinpäivystäjä Martti Manninen lukee osoitetta lennättimen reikänauhalta, työpari Veikko Mattson varmistaa.

Neljän kuukauden palotarkastusrupeama

Kertomusvuosi oli tulipalojen kannalta ”varsin vaatimaton, mitään erikoisempaa, merkittävää tai tuhoisaa paloa ei vuoden taipaleelle osunut”. Isoimmat olivat Järvensivun kansakoulun talvinen palo ja Valmet Oy:n isossa tehdashallissa viimeistelyvaiheessa olleen matkustajajunanvaunun palo. Sairaankuljetuksia ei vuositilastossa eritelty. Lukumääräksi kerrottiin 8842 (edellisvuonna 7845). Palotarkastus tapahtui vakiintuneen tavan mukaisesti maaliskuun ja kesäkuun alun välisenä aikana. Huomautuksia palotarkastusryhmät jättivät 1045 kiinteistölle. Jälkitarkastus oli vuorossa lokakuussa. ”Maistraattiin asti ei lähetetty ketään kiinteistönomistajaa”. Palotarkastuspäiviä kertyi 131.

Iltakahvit ykköskämpässä.

Se oli Einar V. Nurmen aikaa

Kaupungin palopäällikkö oli Einar V. Nurmi, Viipurin palokunnassa koulutuksensa hankkinut tamperelainen palomies toisessa polvessa. Nurmi oli koulutusmyönteinen päällikkö, joka hanakasti lähetti miehiä Palopäällystökoulun eripituisille kursseille. Kouluun hakeuduttiin niin aktiivisesti, että eräässä vaiheessa piti hakua varten laatia rajaavat ohjeet. Nurmen aikana palokunnan päiväpalveluohjelmaan tulivat luennot ja oppitunnit. Vuonna 1956 kalustoharjoituksia pidettiin 134 sekä luentoja ja oppituntia peräti 91. Seuraavana vuonna luvut olivat 144 ja 44. Nurmi oli erinomainen esiintyjä ja osaava luennoitsija, joka mielellään harjoitti taitojaan myös oman kunnan ulkopuolella. Nurmen perintönä Tampereen palolaitos on tunnettu palokuntana, jonka omista reserveistä on eläkkeelle ja toisiin tehtäviin siirtyneiden tilalle aina löytynyt päteviä tulijoita. Nurmen perintöä on myös palokunnan maine erinomaisena operatiivisena palokuntana, mutta useimpien oman aikansa palopäälliköiden tavoin hän ei ollut kovin innostunut palokuntien sairaankuljetuksesta. Nurmi teki Tampereella 30 vuoden päällikköuran. Tämän jutun monet persoonalliset sitaatit ovat poimintoja Nurmen omakätisesti kirjoittamasta Tampereen palotoimen toimintakertomuksesta vuodelta 1957. Laajemmin Einar V. Nurmen persoonaa on kuvailtu juttusarjassa Patruuna ja herrasmies Pelastustiedon numeroissa 1-10/2004. Kunnallinen nuohoustoimi Tampere kuuluu niihin harvoihin kaupunkikuntiin, jossa nuohous on järjestetty kunnallisena ja palolaitoksen yhteydessä. Toiminta alkoi 1920. Vuonna 1957 nuohouslaitoksen palveluksessa oli 40 työntekijää. Nuohoojia heistä oli 28, oppilaita seitsemän.

Monet vuoden 1957 paloajoneuvoista olivat 1930- ja 40 -lukujen avoautoja, kuten tämä Sisu, jonka kannella etualalla palosotilas Taisto Toivonen, valtakunnallisesti arvostettu taidegraafikko.

Päiväkäsky vm 1957

Palopäällikkö Nurmen tyyliin kuuluivat kirjalliset päiväkäskyt. Ne heijastavat ajankuvaa 50 vuoden takaisesta palokuntaelämästä. Seuraavat poiminnat ovat huhtikuisesta käskystä 1/79/57:

2 §. ”Kiinnitän asianomaisten huomioon, että ruokatunti alkaa klo 11.30, ja vasta tästä ajankohdasta lähtien saadaan ruuanjakelukin aloittaa. Etukäteisruokailuun ovat oikeutettuja vain kussakin yksityistapauksessa ne komennetut, joitten tehtävät edellyttävät aikaisempaa ruokailua. Osuusruokalan johdon pitää asian suhteen antaa määräykset keittiöön ja myöskin valvoa, että kellomäärää noudatetaan ruokailun aloittamisessa.”

3 §. ”Olen sopinut urheilijoittemme kanssa siitä, että määrätyissä puitteissa saadaan painonnosteluharjoitukset voimistelusalissakin suorittaa. Lupaan ei kuitenkaan sisälly varsinaiset painotangon nostamisharjoittelut yhä lisääntyvine kilomäärä-tavoitteluineen, vaan eräänlainen muokkausnostelu suoritettuna sillä tavalla kuin urheiluseuramme edustajat lupa-anomusta käsiteltäessä ovat esittäneet.”

4 §. ”Yhä jatkuvasti ajoittain ilmenee lähinnä sairaankuljetusautoissamme kolareita, joitten tekijöitä ei ilmaannu raporttejaan esittelemään! Henkilökohtaista selkärankaa näyttää puuttuvan monessa tapauksessa! Koska autot ovat irtaimistoa, josta olen tilitysvelvollinen palokuntamme esimiehille, ja koska yksikään kolarinpoikanen ei ole niin vähäinen, ettei siitä olisi ilmoitettava, olen pakotettu määräämään, että hallipäivystäjän on autoteknikon valvomana suoritettava aamuisin klo 7.30-7.55 välillä kaikkien autojemme yksityiskohtainen ulkopuolinen tarkastaminen.”

7 § käsitteli rangaistuksia. Nurmi rankaisi kahta palosotilasta varoituksella: toista palveluksesta myöhästymisestä, toista palosotilaalle sopimattomasta käyttäytymisestä palveluksen ulkopuolella. (Molemmat pääsivät vähemmällä kuin palosotilas x.x, jota palolautakunta palopäällikön esityksestä rankaisi kolmen vapaavuorokauden menettämisellä marraskuussa. Syynä oli virkamiehelle sopimaton käyttäytyminen palvelusajan ulkopuolella. Palokunnan kurista enemmän Pt 2/2004.)

Lähteet

• Tampereen kaupungin palotoimen toimintakertomus 1957
• ”Ja sitten lähdettiin”. Tampereen kaupungin vakinaisen palokunnan 100 toiminnan vuotta