Turvallista Pirkanmaata tekemässä: vs. palomies Aleksei

Pelastuslaitoksella vs. palomiehenä toiminut Aleksei tuli pelastuslaitokselle harjoitusalueen hoitajaksi, mutta harjoitusalueen poistuttua käytöstä Aleksei avusti työvuoroja harjoitusten valmisteluissa. Aleksei on syntynyt Venäjällä Pohjois-Karjalassa ja hän oli 16 vuotias perheen muuttaessa Suomeen. Ihan juureton Aleksei ei Suomessa ole vaan hänen isänisänsä on kotoisin Mouhijärveltä. Positiivinen ja aina iloinen Aleksei on poikkeuksellisen ystävällinen ja avulias. Aleksei kertoo, että hänen heikko kohtansa on toscapiirakka. Tämän tekstin julkaisemisen aikaan Aleksei on suorittamassa asevelvollisuuttaan.

Minä, Aleksei

Aleksei on syntynyt 80-luvun puolivälissä Venäjän Pohjois-Karjalassa, mutta juuret ovat tiukasti Pirkanmaalla. Aleksein isänisän on Mouhijärveltä kotoisin ja muutti ennen sotia Venäjälle. Isotäti yritti etsiä veljeään Suomesta käsin siinä onnistumatta, koska esimerkiksi kirjeet eivät menneet perille. Vaari oli armeijassa upseerina ja ulkomaalaisena hieman tarkkailussa. Punaisen ristin kautta Aleksein isotäti löysi lopulta veljenpoikansa perheineen.

"Isäni oli pelastuslaitoksen palveluksessa Suojärvellä. Saatuaan siirron Aunukseen aluepalopäälliköksi hän tapasi äitini, joka oli tuolloin Aunuksen kaupungin palokunnan päällikkönä. Muutaman vuoden päästä isäni sai siirron Segezaan, jossa olen syntynyt. Sitten perheemme muutti vielä 20 km pohjoiseen Nadvoizin kylään, jossa äiti aloitti venesataman palotarkastajana ja isä päällikkönä. Kun täytin 12-vuotta, vanhempani jäivät eläkkeelle palvelusajan tultua täyteen ja muutimme Petroskoihin, missä isäni perusti oman vartiointikoulun. Pian tämän jälkeen sukulaiset houkuttelivat meitä muuttamaan Suomeen ja muutimmekin käytyäni lukion loppuun. Silloin jo aikuinen siskoni jäi perheineen asumaan Venäjälle. En usko, että koskaan muuttaisin pysyvästi takaisin Venäjälle. Vaikka isä osasi Suomea,  sitä ei kotona puhuttu, kuten ei karjalankieltäkään vaan puhuimme aina venäjää."

Ensimmäiset vuodet Suomessa

"Muutimme Suomeen maaliskuussa ja jo huhtikuussa olin terveydenhuolto-oppilaitoksessa suomenkielen kurssilla. Kurssi kesti vuoden ja mielestäni kielen oppiminen oli helppoa. Toki oppimista auttoivat paljon suomalaiset sukulaiset, joiden kanssa olimme tekemissä paljon. Sukulaiset olivat meille hyvä tukiverkosto. Emme tunteneet täältä ketään venäläisiä vaan olimme tekemisissä ainoastaan suomalaisten kanssa. Siinä kielitaito karttui nopeasti. Suomen kielessä on helppoa se, että sanat lausutaan juuri niin kuin ne kirjoitetaan. Venäjän kielessä on esimerkiksi pehmeitä ja kovia merkkejä, jotka vaikuttavat ääntämiseen."

"18-vuotta täytettyäni menin kesätöihin isän pikkuserkun alumiinivalimolle. Kesän lopussa minulle tarjottiin oppisopimuspaikkaa ja sitä kautta opiskelin työvälinevalmistajaksi. Valmistuin elokuussa 2006 ammattiin ja jatkoin työvälinevalmistajana metallitöiden parissa. Muutimme vuonna 2005 Vesilahdelle ja siellä liityin VPK:hon. Aloitin heti kurssien käymisen ja olen käynyt melkein kaikki kurssit, viimeisimpänä palokunnan päällikkökurssin. Venäjällä harrastin lentopalloa ja sitä harrastusta jatkoin Suomessakin toimimalla junioreitten valmentajana."

Kahden maan kansalainen

"Sain Suomen kansalaisuuden tammikuussa 2012, hakemus tosin oli toimitettu jo vuonna 2009. Perusteluni kansalaisuuden hakemiseen oli se, että olin asunut maassa 10 vuotta. Isäni sai kansalaisuuden nopeammin, koska hänen isänsä oli suomalainen. Hieman yllätyksenä tuli se, että olen kutsuntavelvollinen. Ikäni puolesta nyt on viimeinen mahdollisuus käydä armeija ja tie armeijaan käy heinäkuussa, hieman huonoon aikaan työ- ja opiskeluhaaveiden takia. Jos olisin mennyt sinne 18-vuotiaana, olisi tilanne ollut ihan toinen. Nyt vaille kolmekymppisenä pitää huolehtia eri tavalla velvollisuuksista, jollain tavalla pitäisi hoitaa asuntolaina ja työasiat." 

"Venäjän kansalaisuus tarkoittaa sitä, että saan matkustaa sinne ilman viisumia. Suomen kansalaisuus taas avaa ovet maailmalle. Ennen kansalaisuutta minulla oli pysyvä oleskelulupa, joka oli todellakin pysyvä eli sitä ei tarvinnut uusia. Oleskeluluvan saamiseksi piti rekisteröityä Venäjän konsulaatissa. Koen olevani venäläinen syntyperän, juurten ja kasvatusten ansiosta, mutta totta kai elän tämän maan sääntöjen mukaan. Parasta venäläisyydessä on se, että siellä on kasvatus ja koulumaailma toisenlaisen. Perheessä vallitsee sisäinen kunnioitus ja vanhempia henkilöitä teititellään. Tästä olenkin joutunut poisoppimaan tietoisesti. Kouluissa opettajaa teititellään koko koulu-uran aikana, koskaan ei sinutella. Lisäksi kaikkia tuntemattomia teititellään."

"Vanhempien kanssa puhun venäjää, mutta tiettyjä sanoja ei käännetä, eli paljon puheessa on molempia kieliä sekaisin. Jos suomenkielisiä on läsnä, vältän venäjän puhumista ja ajattelen oikeastaan aina suomeksi. Monesti en ymmärrä välttämättä suomalaista huumoria, pitäisi tietää millaisille asioille on totuttu nauramaan."

Työ pelastuslaitoksella

"Aloitin pelastuslaitoksella palomiehen sijaisena vuonna 2010 Lempäälässä ja olin siellä vuoden 2011 syksyyn. Lempäälässä vastaanotto oli hyvä. Kukaan ei ole koskaan puhunut mistään suomalaisuudesta tai yleensä kansalaisuudesta. Määräaikaisuus loppui, kun Lempäälässä siirryttiin vuorokausirytmiin. Palasin takaisin metallitöiden pariin. Huhtikuussa 2012 minulle tuli mahdollisuus tulla pelastuslaitokselle vs. palomieheksi hoitamaan harjoitusaluetta ja suostuin heti. Toiveissani on päästä pelastusopistoon pelastajakurssille, mutta toisaalta tykkään nykyisestäkin työstäni paljon."

"Tehtäväni on valmistella harjoitukset niin, että työvuorolla menee mahdollisimman vähän aikaa harjoitusten etukäteisvalmisteluihin ja aika voidaan käyttää tehokkaasti harjoitteluun ja, että yksikkö palaa mahdollisimman pian hälytysvalmiuteen. Työni on itsenäistä ja saan tehdä töitä mukavien ihmisten kanssa. Organisaatiossa paikkani alkaa olla pikkuhiljaa selvä ja minua osataan hyödyntää. Esimiesten vain pitää tietää, mitä harjoituksissa halutaan harjoitella, niin pystyn paremmin auttamaan työvuoroja. Toimialueeni on itäinen pelastusalue, mutta nyt on tullut tehtyä avustavia töitä myös läntiselle ja pohjoiselle pelastusalueelle.  Koen olevani yksi muiden joukossa ja olen päässyt hyvin porukkaan mukaan."

Pelastustoiminta Venäjällä

"Pelastustoiminta kuuluu Venäjällä hätätilaministeriön alaisuuteen ja osa palokunnista on erikoistunut alueellisesti esimerkiksi metsäpalojen sammuttamiseen. Venäjällä on panostettu kansainväliseen toimintaan ja siellä on ympärivuorokautinen lentokonepäivystys miehistöineen lähtövalmiudessa. Tämä on vastaava kuin Suomessa toimiva FRF."

"Pelastustoiminta ei ole enää sotilaallinen organisaatio vaan virat ovat siviilivirkoja. Toisaalta käytössä on sotilaallinen hierarkia ja arvonimikkeet. Pelastuskouluja on eri paikkakunnilla ja päällystötutkinnon voi suorittaa Pietarissa. Periaatteessa pelastustoiminta on samanlaista idästä länteen vaikka maantieteellisesti kyse on valtavan isosta maasta"”

"Hälytyksen tullessa jokaiselle toiminnolle on oma aikansa. Esimerkiksi kesällä lähtöajan tulee olla 40 s ja talvella 50 s. Sammutusmenetelmät ovat hieman erilaisia kuin Suomessa. Savusukelluksessa käytetään turvaköyttä, jolla annetaan merkkejä. Varusteet ja kalusto ovat hyvällä tasolla ja tarkoituksenmukaisia, joitain eroja on meillä käytössä oleviin varusteisiin. Esimerkiksi pelastussukeltajilla on erilaisia pukuja kuten märkäpuvut ja syväsukelluspuvut. Muutos Neuvostoliiton aikaisiin varusteisiin on valtava, kun esimerkiksi Zernobylin onnettomuudessa palomiehillä oli varusteina kumisaappaat ja hiukkassuodatin.
Paloauton kuljettajat on vakiokuljettajia. He ovat vuorosta toiseen auton ja koneen käyttäjiä. Jokainen kuljettaja huolehtii omasta ajoneuvostaan työvuoron aikana. Neljän työvuoron lisäksi on päivätyössä automestari, joka huolehti koko aseman autokalustosta. Muuten yksikössä ovat esimies ja neljä palomiestä." 

"Onnettomuuksien ehkäisytyöhön on panostettu tekemällä palotarkastuksia ja pitämällä kouluissa oppitunteja. Lisäksi mainoksiin panostetaan ja Venäjällä tehdyt mainokset voivat meistä tuntua jopa raaoilta. Mikäli haluaa katsoa naapurimaan turvallisuusviestintää, voi sitä katsoa esimerkiksi YouTuben kautta." Valistusvideo

Turvallista Pirkanmaata tekemässä: Ylipalomies Harri

Ylipalomies Harrista sanotaan, että hän on esimerkillinen, tunnollinen ja ammattitaitoinen. Pelastuslaitoksen mieskuorossa laulava Harri on rauhallinen ja pitkän uransa aikana hän on varmasti nähnyt ja kokenut kaiken mitä palomiehen työssä voi nähdä ja kokea.

Koulutus ja työhistoria

Harri kouluttautui ensin sähköasentajaksi ja vietti armeijassa vuoden 1982-1983. Tämän jälkeen hän työskenteli trukkikuskina ja ajautui sitten pelastusalalle.

”Olin Tampereella palomieskurssilla keskuspaloasemalla neljä kuukautta vuonna 1984. Sitten suoritin sairaankuljettajan pätevyyden terveydenhoito-oppilaitoksesta tammi-huhtikuussa vuonna 1985. Tämä pätevyys oli pakollinen Tampereelle töihin tuleville. Toukokuun lopussa pääsin sijaiseksi ja vuonna 1986 aloitin avoimen viran hoitajana. Palomiehen viran sain tammikuussa 1987. Avoimen viran hoitaminen oli tavallaan koeaika ennen viran saamista. Turvallisuusselvitystä tai muita taustaselvityksiä ei tuohon aikaan sen kummemmin tehty, mutta osalla jäi virka saamatta, jos koeajan aikana tuli esille jotain epäselvyyksiä.

”1980 luvulla Tampereella oli keskuspaloaseman lisäksi paloasemat Hervannassa, Pispalassa ja Linnainmaalla. Viran saanut palomies sijoitettiin ensin pariksi vuodeksi keskuspaloasemalle ja sitten vuodeksi sivuasemalle. Tämän jälkeen asemapaikkaa vaihdettiin aika ajoin niin, että kaikki tekivät töitä kaikilla paloasemilla jonkin aikaa. 2000 luvulla tuli käytäntö, että sivuasemille siirrettiin ylipalomiehiä, jotka pysyivät olemaan yksikön vanhimpia. Pienemmillä paloasemilla ei ollut varsinaista yksikönjohtajaa, vaan nämä yksikön vanhimmat vastasivat osaltaan asemapalveluksen ohjaamisesta ja toimivat esimiehinä hälytyksissä. Aiemmin ylipalomieheksi valittiin suoraan virkaiältään vanhin, kun edellinen lähti eläkkeelle, mutta taisin olla ensimmäisiä, jotka joutuivat nimikettä hakemaan. Tuo tapahtui muistaakseni vuonna 2003. Samoihin aikoihin kävin myös nostolavakuljettajan koulutuksen.

Miten ylipalomiehen työ eroaa palomiehen työstä?

”Ylipalomiehen työkuva ei periaatteessa poikkea palomiehen työstä, mutta monet ylipalomiehet ovat käyneet yksikönjohtajakoulutuksen, jolloin he voivat toimia paloesimiesten sijaisina. Ylipalomiehen rooli on tavallaan toimia esimerkkinä, hyvässä ja pahassa. Ylipalomiehet osoittavat paloaseman toimintakulttuurin ja he ottavat automaattisesti uudet kaverit vastaan työvuoroon. Nuoret palomiehet osaavat palomiestaidot, mutta heillä ei ole tietoa talon sisäisistä ohjeista ja siitä, miten talossa toimitaan.”

”Palomiehen työhön kuuluu asemapalvelua ja hälytyksiä palo-pelastustehtäviin. Asemapalvelulla tarkoitetaan kaikkia toimintoja asemalla eli esimerkiksi paineilma-, letku- ja pienkonehuoltoa. Vastaamme itse siitä, että käyttämämme laitteet ja koneet toimivat. Kaiken, mitä paloautossa on kyydissä, on toimittava ja oltava käyttökunnossa hälytysten varalta. Esimerkiksi huoneistopalo voi kestää tunnista puoleentoista, mutta hälytystehtävän jälkeinen huolto kestää ainakin tuplasti sen. Hälytyksen jälkeen ajoneuvot laitetaan heti kuntoon eli vaikka olisi ollut pitkä tehtävä ja miehet olisivat väsyneitä, autot on saatava hälytysvalmiuteen heti. Autoissa huolehdimme polttoaineen tankkauksen, vesisäiliön täytön sekä täydennämme kalustoa, esimerkiksi käytettyjen letkujen tilalle laitetaan puhtaat letkut hyllystä ja paineilmapullojen tilalle täydet pullot.  Autojen jälkeen on miesten vuoro huoltaa itsensä ja sen jälkeen aloitetaan kaluston puhdistus ja kunnostus. Letkupesujen, koneiden korjausten ja paineilmalaitteiden huollon jälkeen hälytystehtävä on vasta osaltamme ohitse. Työvuoroon kuuluu myös aina oppitunti sekä liikuntatunti. Näitä ei aina voida järjestää hälytysten takia.”

”Kun pelastuslaitos aloitti turvallisuusviestinnän päiväkodeissa ja kouluissa, olin  alusta asti mukana tekemässä sitä. Tykkään tehdä lasten ja nuorten parissa töitä ja on hienoa, että palomies on odotettu vieras. Meitä kuunnellaan ja lapset ja nuoret kyselevät paljon sekä osallistuvat innokkaasti keskusteluun.”

Harri on saanut myös UKK:lla kuntotestaajan koulutuksen ja toimii pelastuslaitoksella kuntotestien tekijänä. Hän opiskelee työn ohessa avoimessa yliopistossa liikuntalääketiedettä ja perusopinnot suorittaneena opiskelee nyt aineopintojen parissa. Opiskelu on puoliksi harrastus, mutta siitä saatava tietotaito on eduksi hänen työssään, varsinkin kuntotestien tekemisessä. 

Mitkä ovat työsi haasteita?

”Ikääntyminen on aina haaste tässä työssä, koska joka vuosi tulee kilometrejä mittariin. Itselläni on takana 28 vuotta vuorotyötä ja palautuminen valvottujen öiden ja raskaiden työvuorojen jälkeen kestää kauemmin kuin nuorena miehenä. Vuorotyö ei ole kuitenkaan ollut ongelma, vaan se on aina sopinut minulle vaikkakin se jättää jotain jälkiä ja ehkäpä elimistö pitäisi enemmän säännöllisestä elämänrytmistä. Vaikka öiseen aikaan olisi mahdollisuus nukkua, en ole koskaan oikein osannut nukkua työvuorossa, olen enemmänkin torkkuja. Tietotekniikka on myös haaste, koska sen käyttäminen ei ole ikäluokalleni niin luontevaa. Tekisi mieli saada tietoa muutakin kautta kuin koneen välityksellä. Esimiehen sijaisena pitää tehdä kaikki samat kirjaukset ja raportoinnit, kuin varsinaisen esimiehenkin, ja välillä tuntuu, että ihan kaikesta raportoidaan.”

Millaisia vuosittaisia testejä tehdään palomiehille?

”Vuosittain teemme polkupyöräergometri- ja lihaskuntotestin sekä kaksi kylmää ja kaksi kuumaa savusukellusharjoitusta..  Lihaskuntotestit eivät stressaa ja mietitytä, vielä. Vaatimukset ovat meillä vähän iäkkäämmillä palomiehillä ihan samat kuin nuorilla miehilläkin Perustaitoihin liittyviä pakollisia harjoituksia tehdään pitkin vuotta työvuoroissa. Tällaisia harjoituksia ovat mm perusselvitys-, köysi- ja nostolavaharjoitukset. Aiemmin jokaisella työvuorolla oli oma palomestari, joka järjesti harjoitukset, mutta nykyään harjoitussuunnitelmat ovat kaikille yhtenäiset. Mikäli sovittuna harjoituspäivänä on hälytyksiä, on määrätty rästipäiviä, jolloin näitä väliin jääneitä harjoituksia sitten suoritetaan."

Minkälainen työpaikka pelastuslaitos on?

”Työnantajana pelastuslaitos on muuttuva, toisinaan tuntuu, että koko ajan on ilmassa muutoksen tuulia. Itse työ on kuitenkin haastavaa ja monipuolista ja työyhteisö on loistava. Oma työvuoro on tiivis porukka ja olemme siviilissäkin tekemisissä toistemme kanssa. Kokonaisuutena pelastuslaitos on niin iso ja paloasemia on laajalla alueella, että koko porukkaa on mahdotonta tuntea. Tätä varten toivoisin, että meillä olisi enemmän yhteisiä tapahtumia.”

Onko mieleen jäänyt vuosien varrelta jotain hälytyksiä?

”Pari isompaa tulipaloa on jäänyt mieleen. Kerrostalossa, jossa oli liikehuoneistoja, syttyi yöllä tulipalo. Tilanne oli edennyt varsin nopeasti ja palo oli levittänyt savua porraskäytävään. Meidät määrättiin toiselta paloasemalta tulipaloa lähinnä olevalle paloasemalle. Emme menneet kohteeseen vaan aloimme tehdä huoltotoimenpiteitä eli huolehdimme miehistölle uusia varusteita kastuneitten tilalle, teimme paineilmahuoltoa sekä pesimme letkuja. Hälytystehtävä jatkui yli vuoronvaihdon ja mekin jatkoimme huoltojen tekemistä oman vuoron loppumisesta huolimatta. Vaikka emme olleet tapahtumien ytimessä, olimme tilanteessa mukana. Kylmän ilman takia huollon oli toimittava ja myös palomiesten jaksamiseen piti kiinnittää huomiota. Kuulimme koko ajan radiokeskustelun ja olimme perillä tilanteen vakavuudesta. Ja koko ajan olimme myös valmiudessa päällekkäisiä tehtäviä varten.”

”Toinen mieleen jäänyt tulipalo oli myös kerrostalossa, jossa oli liikehuoneistoja. Katutasossa syttyi tulipalo ja se saatiin kyllä sammumaan. Tässä vaiheessa luultiin, että tilanne on hoidettu. Sitten huomattiin, että katolta tuleekin savua. Palo oli päässyt leviämään vintille ilmastointihormia pitkin hormin savusulun petettyä. Siitä se työ sitten vasta alkoi. Nostolava-auton avulla aloitettiin katon avaaminen ja osa miehistä meni sisältä portaikon kautta kohti palopaikkaa. Kyseessä oli vanha talo, jonka kattorakenteet olivat aika haastavat sammuttamisen kannalta. Vinttiä oli siivottu hieman aiemmin, onneksi, koska muuten siellä olisi ollut aika huomattava palokuorma. Taktiikkana oli rajata palo tiettyyn paikkaan ja se mikä paloi, sai palaa. Tässäkin tapauksessa sammutustoimet jatkuivat pitkälti yli vuoronvaihdon. Talon ylin kerros tuhoutui ja seuraava kerros kärsi huomattavista vesivahingoista. Suojasimme myös asuntojen ja toimistojen omaisuutta sekä kannoimme arvokkaita tavaroita savun ja veden alta pois.”

Eräs kesäinen työvuoro

• Aamulla yksikön tarkistus, mikä tehdään joka aamu. Siihen kuuluu myös  varusteiden (sammutusvarustus, paineilmalaitteet, radiot) tarkistus ja paikoilleen sijoittelu. Toimin tässä vuorossa esimiehenä, koska asemamme varsinainen esimies lähetettiin aamupäivällä naapuriasemalle esimiestä tuuraamaan.
• Aamupäivällä lähdettiin Ylöjärven vanhalle asemalle pesemään letkuja. Viimeaikaiset tulipalot ovat tuottaneet aika kovan suman letkunpesuun
• Ruokailemaan päästiin noin yhden aikaan iltapäivällä
• Heti ruokailun jälkeen tuli automaattihälytys. Tehtävään lähti neljä yksikköä. Hälytys ei aiheuttanut meille suuria toimenpiteitä.
• Myöhään illalla yksikkölähtö; savun hajua porraskäytävässä. Normaalit toimenpiteet tämänkaltaisissa tehtävissä: parille kaverille savusukellusvarustus päälle ja tiedustelua. Jotain pientähän sieltä löytyi, mutta ei aiheuttanut meiltä sen enempää toimenpiteitä. Saatiin ainakin sen portaan asukkaat pelästymään ja ihmettelemään mitä on oikein tapahtunut.
• Yöllä tuli liikenneonnettomuus, missä oli osallisena yksi auto, jossa oli yksi matkustaja. Vauhtia oli ollut sen verran paljon, että auton kaikki turvalaitteet olivat lauenneet (kaikki airbagit) ja auto oli kietoutunut vahvan tolpan ympärille. Tehtävään hälytettiin yksi pelastuksen yksikkö ja 3 ensihoidon yksikköä, joista yksi oli pelastushelikopteri. Meidän yksikkö oli ensimmäisenä paikalla, jolloin jaoin hommat niin, että takapenkin kaksi kaveria menee auton kimppuun varmistamaan, ettei se syty palamaan ja minä sekä kuski menimme varmistamaan potilaan kunnon. Pojat laittoivat auton virrattomaksi ja imeyttivät valuneet nesteet maasta. Potilas oli tajuissaan koko ajan ja säästyi suuremmilta vammoilta, jonka raportoin ilmassa olevalle lääkärille. Näiden tietojen pohjalta lääkärikopteri ei laskeutunut tilannepaikalle, vaan ohjeisti matkalla ollutta ensihoidon hoitoyksikköä. Tilanne päättyi onnellisesti ja vakavilta henkilövahingoilta vältyttiin vaikkakin auto romuttuikin lunastuskuntoon. Poliisin tehtäväksi jäi onnettomuuden syyn tutkinta ja autonromun hinauksen hoitaminen.
• Kaikista tehtävistä tehdään myös Pronto-asiakirjat, jossa raportoidaan tilanteen tarkka tapahtumasarja. Nämä raportoinnit kuuluvat esimiehelle, joten aamuyön tunteina niitä sitten kirjoitin.
• Aamulla aseman molemmat paloautot pestiin. Meillä on sellainen tapa, että seuraava työvuoro saa aina puhtaan auton, jolloin työvuoron aloittaminen on mieluisaa.
• Myös asema laitetaan kuntoon; roskat viedään, tiskit tiskataan ja varmistetaan, että asema on muutenkin siistissä kunnossa.
• Aamulla klo 8:00 on työvuoron vaihto, jolloin seuraava vuoro ottaa vastuun asemasta ja tulevista hälytyksistä. Seuraavan vuoron pojat tulivat reilusti ajoissa töihin ja ehdimme siinä vähän jutustella niitä näitä.
• Sitten polkupyörän selkään ja kotiin nukkumaan. Aurinko paistoi ja oli lämmintä.