Turvallista Pirkanmaata tekemässä: Ensihoitaja Sanna

Monipuolisesti liikuntaa harrastava Sanna työskentelee Pirkkalan aluepaloasemalla ensihoitajana ja hänellä riittää intoa toimia henkilöstölehden toimituskunnassa, käydä opettamassa ensihoitajaopiskelijoille kädentaitoja TAMKissa sekä osallistua enemmän ja vähemmän leikkimielisiin urheilutapahtumiin. Sanna on sanavalmis ja reipas sekä erinomainen esimerkki naisesta, joka pärjää henkisesti ja fyysisesti raskaassa työssä.

Mikä on koulutuksesi ja työkokemuksesi?

”Olen valmistunut sisätautien ja kirurgian sairaanhoitajaksi vuonna 1991. Valmistumisen jälkeen työskentelin TAYSissa kymmenisen vuotta, alkuun koko talon varahenkilöstössä kierrellen koko sairaalaa silmäosastoa ja heräämöä myöden. Viimeiset kuusi vuotta olin ensiavussa ja loppuvuosina keikkailin ambulanssissa muutamalla yksityisellä työnantajalla. Koin, että sairaalan ulkopuolella työ oli vaihtelevampaa kuin sairaalassa. Pelastuslaitoksella tein ensimmäisen työvuoroni huhtikuussa 2002. Varsinaiseen työvuoroon ei silloin alkuun ollut naisilla helppo päästä, joten 2,5 vuotta tein töitä ns. päiväkyydissä. Pikkuhiljaa sain ensihoitajan sijaisuuksia työvuorosta ja vuoden 2007 alusta alkaen olen ollut ensihoitajan virassa. Työskentelen tällä hetkellä Pirkkalan aluepaloasemalla hoitotason ambulanssissa ensihoitajana. Työn ohessa olen opiskellut akuuttihoitotyön erikoistumisopinnot Satakunnan ammattikorkeakoulussa ja ensihoitotyön johtamisopinnot Arcadassa.”

Mikä on työnkuvasi?

”Ensihoitajan työ on muutakin kuin potilaiden kuljettamista. Ennen puhuttiin sairaankuljetuksesta, mutta nykyisin puhutaan ensihoidosta. Potilaille annetaan laadukasta ensihoitoa jo kohteessa ja potilaan tarvitsema kiireellinen hoito voidaan aloittaa jo ennen sairaalaa. Ensihoito on jaettuna kolmeen tasoon; ensivaste, perustason ensihoito ja hoitotason ensihoito.Edelleen aiheuttaa hämmennystä, jos henkilö on hälyttänyt ambulanssin ja paikalle pyyhältääkin paloauto. Mutta näin siis toimitaan kiireellisten potilaiden kohdalla, jos ambulanssia nopeammin olisi paloauto paikalla aloittamassa hoitotoimia. Siellä on osaavia käsiä ja hoitovälineitä. Ensihoitajien tietoja ja taitoja testataan kirjallisilla ja käytännön testauksilla säännöllisin väliajoin, jotta lääkeluvat säilyvät.”

”Työaikani on vuorokausirytmi eli olen yhden vuorokauden töissä, jonka jälkeen on lepopäivä ja kaksi vuorokautta vapaata, eli olen joka neljännen vuorokauden palokunnassa. Tämä vuorokausirytmi sopii mulle oikein hyvin. Koin kolmivuorotyön aikoinaan huomattavasti raskaammaksi. Työvuorot ovat olleet kohtuu kiireisiä viime aikoina, vuorokauden työrupeaman jälkeen se seuraava päivä on todellakin lepopäivä.”

Mikä on parasta työssäsi?

”Työ ensihoitajana on vaihtelevaa, kahta samanlaista työpäivää ei tule. Jatkuvasti riittää uutta opittavaa, jonka takia mielenkiinto pysyy yllä. Ja tietysti työyhteisö ja työkaverit ovat niitä työn ehdottomia positiivisia puolia. Kyllä tästä palokunnasta tulee väkisinkin sellainen kakkosperhe, kun se vuorokausi ollaan aina niin tiiviisti yhdessä. Toisten tavat sekä hyvät ja huonot puolet tulevat väkisin tutuiksi.”
 

Mikä on haastavinta työssäsi?

”Työ on haastavaa, koska ei voi koskaan ajatella osaavansa jo kaikkea. Vakavasti sairastuneet tai loukkaantuneet lapsipotilaat ovat haasteellisia, koska niitä osuu kohdalle (onneksi) harvoin. Ja ylipäätään ammattitaidon ylläpitäminen ja kehittäminen, kun ala on jatkuvassa muutoksessa, uusia hoito-ohjeita ja –suosituksia tulee paljon. Tiettyjä tehtäviä osuu kohdalle todella harvoin, silti kädentaidot ja tiedot täytyisi pitää niihin yllä.”

Minkälainen pelastuslaitos on työnantajana tai työpaikkana?

”Olen viihtynyt pelastuslaitoksella oikein hyvin, porukkaan on otettu nainen mukaan hienosti. Silloin alkuvuosina varsinkin meitä naisia oli vähän ja välillä herätti vähän hämmennystä, että naisia on palokunnassa. Hiustenkuivaajan ääni ennen vuoron vaihtoa oli kuulemma sellainen, mihin ei oltu totuttu. Tänä päivänä meitä naisia on jo joka työvuorossa, vaikka palomiehenä ei ole kyllä yhtään naista meidän pelastuslaitoksella tällä hetkellä. Toisaalta edelleen me naiset ollaan monien potilaiden suulla ambulanssimiehiä ja -poikia.”

Miten koet työn fyysisen ja henkisen kuormittavuuden?

”Kyllä tässä työssä täytyy pitää kunnostaan huolta, ihan perusjaksamisesta, mutta myös lihaskunnosta. Hoitorepun ja deffan kantaminen hissittömään talon kerroksiin ei ole harvinaista. Myös normaalikokoiset potilaat mun pitää naisenakin pystyä kantamaan kantotuolilla tai paareilla ambulanssiin, ei tule kuuloonkaan, että aina soittaisi palomiehiä kantoavuksi.”

Tällä perusvarustuksella potilas kohdataan. Mukana on happireppu lääkehapen antamiseen, defibrillaattori  ja hoitoreppu.

”Mitä enemmän ikää tulee, sen väsyneempi sitä on työvuoron jäljiltä. Jaksamiseen auttaa paljon se, jos on fyysisesti hyvässä kunnossa. Yritän harrastaa liikuntaa vapaa-ajalla monipuolisesti mm. crossfittiä, pyöräilyä ja hölkkää, jotta jaksaisin työssäni mahdollisimman pitkään.”

”Työn henkistä kuormittavuutta ei voi myöskään unohtaa. Vaikka työhön kuuluu ikäviä asioita, ei niitä voi viedä kotiin. Monia rankkoja keikkoja puretaan keskustelemalla työtehtävien jälkeen työporukalla. Työn luonteeseen kuuluu, että kaikkia ei voi pelastaa. Kyllä ensihoitajaa saa ikävät tilanteet koskettaa, mutta ne pitää hoitaa ammattimaisesti ja tunteet käsitellään myöhemmin. Aika hyvin tuntuisi tälle alalle tulevat tietävän työnluonteen ja kuormittavuuden, sillä muihin tehtäviin lähdetään meiltä todella vähän.” 

Myös ensihoitajat käyttävät kypärää ja suojalaseja esim. kolaripaikalla.

 

 

Sannan työnkuva sisältää paljon muutakin kuin hälytyksiä

”Työvuorokauden päiväohjelmaan kuuluu liikuntatunti, mutta tänä keväänä on ambulanssi liikkunut sen verran tiiviisti, että liikuntatunnit ovat jääneet väliin. Eri asemilla on vähän erilaisia yhteisiä aktiviteettejä. Jossain pelataan lentopalloa, toisella sählyä perus punttitreenin lisäksi. Ja kai sitä harrastamiseksi voi sanoa, kun kuulun talon henkilöstölehden Letku & Laastarin toimituskuntaan. Aika paljon olen keskittynyt erilaisten urheilujuttujen keräämiseen ja kirjoittamiseen.” 

”Kuulun myös pelastuslaitoksella defusing- ryhmään. Kuormittavan tai ahdistavan työtehtävän jälkeen asia keskustellaan defusing-vetäjien kanssa läpi vuorokauden sisällä tapahtuneesta, tarkoituksena on, ettei asia jää painamaan pidemmäksi aikaa mieleen.”

”Opiskelija-asioiden hoito kuuluu vastuulleni. Olen yhteyksissä koulujen ja opiskelijoiden kanssa sekä sovin opiskelijoille sopivat jaksot tarkoituksenmukaisiin yksiköihin.”

Turvallisesti perille

Osa tehtävistä vaatii nopean potilaan tavoittamisen, jolloin siiryminen kohteeseen tapahtuu hälytysajona. 

”Hälytysajo ei pelota, vaan suhtaudun siihen aika neutraalisti. Hälytysajo on osa tätä työtä. Työparini kanssa meillä on ollut tapana vaihtaa hoitoajan ja kuljettajan paikkoja aina, kun olemme vieneet potilaan sairaalaan. Tämä on aika yleinen käytäntö ainakin meidän talossa.  Muutamia läheltä piti tilanteita on hälytysajossa vuosien varrella sattunut, kun muut tiellä liikkujat ovat tehneet odottamattomia liikkeitä. Tärkeintä on päästä turvallisesti perille, ei saa ottaa yltiöpäisiä riskejä voittaakseen muutamia sekunteja. Joskus lehdissä lukee kritiikkiä kuinka ambulanssi tai paloauto ajaa punaisia päin ja heti valojen jälkeen sammuttaa hälytyslaitteet. Näissä tapauksissa on tehtävä saatettu perua kokonaan tai tehtävän kiireellisyys muuttunut niin, ettei enää ajeta hälytysajona. Huviksemme emme hälytyslaitteet päällä ajele.”

Eräs maaliskuun työvuoro

6:00 Herätys ja tunnin pyörälenkki ennen työvuoroa

8:00 Työvuoro alkaa

                      Kuulumisten vaihto ja raportointi edellisen vuoron ensihoitajan kanssa oli vielä kesken kun ensimmäinen hälytys tuli klo 8.03, kyseessä oli C-tehtävä (potilaalla peruselintoimintojen vähäinen häiriö, jonka vuoksi sairaankuljetuksen tarve ilmeinen tai tilanne vähintäänkin tarkastettava paikan päällä).

                      Meidän pitää olla liikkeellä 60 sekunnissa A ja B tehtävissä, ja C ja D tehtävissä 90 sekunnissa hälytyksestä, kaikki muu toiminta jää ja lähdetään kohti ajoneuvoa.

8:50 Takaisin asemalla

                      Auton aamutarkastus ja aamukahvi. Tänään ambulanssissa kanssani oli uusi työpari, käytiin käytännön asioita läpi.

10:00 Keskuspaloasemalle varustetäydennykseen

10:20 Henkilökorttikuvaus Tampereella

10:50 Takaisin asemalla

                      Kyytivaatteet pesukoneeseen

11:55 Ruoka lautaselle ja saman tien hälytys

                      B- kiireellinen ensihoitotehtävä (peruselintoimintojen häiriö mahdollisuutta ei pystytä pois sulkemaan tai tiedot puutteellisia ja sen vuoksi uhka tuntematon).

13:20 Takaisin asemalla, auton täydennys käytön jäljiltä

13:30 Uusi yritys lounaan kanssa, tällä kertaa onnistui

13:45 Päivälepo 

14:15 Hälytys C- kiireellinen tehtävä

Potilasta ei tarvinnut kuljettaa mihinkään eli potilaan terveydentila tutkittu, eikä tarvetta päivystyskäynnille ole. Näin tapahtuu aika usein. Meidät hälytetään paikalle syystä tai toisesta, tutkimme ja tarkastamme potilaan ja arvioimme kuljetustarpeen. Ei siis ole automaatio, että ambulanssi kuljettaa aina potilaan sairaalaan.

15:00 Matkalla asemalla tuli uusi C- tehtävä

16:15 Asemalla takaisin

Auton täydennystä ja varastotilauksen purkaminen paikoilleen.

16:35 Muistin ne pyykit... laitoin ne kuivumaan

16:45 Päiväkahvit

17:30 Liikuntatunti

Liikuntatunti kuuluu päiväohjelmaan, jos hälytyksiltä ehtii. Niin palo- kuin ensihoitopuolella on tärkeää kunnosta huolehtiminen, siksi se kuuluu ohjelmaan. Tosin työpaikkaliikunta ei yksin riitä kunnon ylläpitoon, suurin osa harrastaa vapaalla ahkerasti liikuntaa.

17:42 Liikuntatunti jäi kesken, B- kiireellinen tehtävä 

Tältä tehtävältä meidät peruttiin juuri kun olimme kohteessa, kyseistä ajoneuvoa ei näkynyt missään. Ohikulkevasta autosta oli soitettu, kun oli nähty pysähtyneen auton ratin takana kuljettaja jotenkin kumarassa. Soittaja ei ollut pysähtynyt katsomaan, onko joku hätänä. Tällaisia hälytyksiä tulee myös melko usein, turhia hälytyksiä, kun soittaja ei ole varmistunut avun tarpeesta. Muutaman kerran olen käynyt herättämässä parkkipaikalle nukkumaan pysähtyneen kuljettajan kesken unien, kun ohikulkijat ovat olleet huolissaan ja soittaneet apua.

 

18:10 Uusi yritys liikuntatunnille

Pitkästä aikaa pientä höntsyfutista pihalla ja päälle kuntosalia.

20:10 Hälytys C-tehtävälle. 

Tämä potilas hoidettiin kohteessa niin, että häntä ei tarvinnut kuljettaa sairaalaan. Tälläisia tilanteita ovat esimerkiksi matalien verensokerien korjaaminen.

21:30 Päivällinen 

Venähti taas vähän myöhäiseksi, onneksi olin syönyt vähän välipalaa kahvin yhteydessä.

22:20 Hälytys C-tehtävä, tutkimme ja arvioimme tilanteen

Ei tarvetta lääkärissä käyntiin. Potilas jäi hyvillä mielin kotiin.

22:50 Takaisin asemalla

23:07 Hälytys C-tehtävä. 

Potilaan kuljetuksen jälkeen kävimme tankkaamassa auton.

00:30 Takaisin asemalla

03:20 Hälytys C-tehtävä, lapsipotilas. Ei aihetta kuljetukseen, lapsi oli hyväkuntoinen.

04:00 Takaisin asemalle

06:55 Hälytys, B-tehtävä 

Kohteessa tilanne osoittautuikin vielä vakavammaksi ja pyysimme lääkäriyksikön kohteeseen.

08:00 Työajan piti loppua, mutta me olimme vasta matkalla kohti sairaalaan.

Koskaan ei siis kannata sopia mitään tärkeää menoa heti työvuoron jälkeen, koska työtehtävä voi venähtää tai hälytys tulla vähän vaille 8. Muutaman kerran on työvuoro venähtänyt omalla kohdallani 10:30 asti, kun tuli useampi kiireellinen hälytys peräjälkeen ennen kuin pääsimme takaisin asemalle miehistön vaihtoon. Mutta tämä kuuluu työn luonteeseen ja se tulee tiedostaa. 

09:00 Takaisin asemalla, lääketäydennykset ja raportti seuraavalle vuorolle

09:20 Fillarilla kohti kotia lyhintä reittiä 

10:20 Ansaituille unille

Turvallista Pirkanmaata tekemässä: Varushuollon Tuija ja Aino

Pelastuslaitoksen varushuollossa työskentelevät Tuija ja Aino vaatettavat henkilökunnan oikeanmukaisiin vaatteisiin ja varusteisiin.  Varushuollon tehtävänä on huolehtia osaltaan, että henkilökunnalla on päällään siistit ja ehjät vaatteet, mutta myös neuvoa virkavaatteiden oikeassa käytössä. Kahden naisen välillä vallitsee silmiinpistävän hyvä luottamus ja ystävyys ja heidän kesken työt sujuvat kitkatta. Kysymyksiin he vastasivat niin yhdenmukaisesti, että vastaukset on yhdistetty eikä vastaaja ole eritelty.  

Varushuollon henkilöstö

Varushuollossa työskentelevät varushuollon esimies Tuija ja vaatehuoltaja Aino. Tuija on koulutukseltaan vaatetuspuolen artenomi ja tehnyt opinnäytetyön työvaatteista. "Olin puoli vuotta Kuopion Yliopistolla vaatetusfysiologian laitoksella ja tutkin vaatteita eri olosuhteissa ja esimerkiksi sitä, miten eri vaatekappaleet siirtävät kosteutta. Tämän tutkimus oli pohja opinnäytetyölleni. Suunnittelin työvaatemalliston Leppävirran Kuljettapukineelle. Olen toiminut Tampereella ja Kouvolassa Halosella miesten osastonhoitajana. Perheemme muutti takaisin Pirkanmaalle ja sain tiedon veljeltäni, että pelastuslaitokselle on avautumassa paikka varushuoltoon. Aloitin täällä heinäkuussa 2012. Teimme talokaupat perjantaina ja seuraavana maanantaina aloitin työt."

Aino on työskennellyt yli 20 vuotta trikooteollisuudessa Tampereella. "Menin ompelijaksi ja sitten toimin työnopastajana. Olen ollut kaupungilla nuorten työllistämisyksikössä apulaistyönjohtajana ja työsuunnittelijana. Tykkäsin työstä, mutta yksikön toiminta lopetettiin. Sittemmin olen ollut koukkuniemessä askarteluosastolla ompelijana. Olin pelastuslaitoksella työllistettynä vuoden 2003 ja vuonna 2007 minua pyydettiin hakemaan eläkkeelle siirtymisen johdosta avoimeksi jäänyttä varushuoltajan paikkaa. Sain paikan ja olen ollut siitä lähtien täällä töissä."

Mitä työnne pitää sisällään?

"Työhön kuuluu korjausompelua ja uusien tuotteiden luomista ja ompelua (esimerkiksi auton istuimien päälliset, pusseja ambulanssi tarvikkeille, pusseja sukellusköysille) eli otetaan mitat ja suunnitellaan. Lisäksi ommellaan vakanssinumeroita ja merkkejä vaatteisiin, laukkuihin ja erilaisiin tavaroihin. Pesemme ensihoitohenkilökunnan vaatteet sekä ambulanssien huovat ym. tekstiilit sekä tarvittaessa sammutushaalarit, joiden kunto tarkastetaan aina samalla ja tehdään tarvittavat korjaukset."

"Vaatetamme noin 1500 henkilöä ja tällä hetkellä tuotteita on varastossa lähes 900. Vakituisen henkilökunnan vaatteiden ja varusteiden lisäksi huolehdimme vapaaehtoisten ja puolivakinaisten sammutushaalarit ja osalle asemavaatetuksen. Saamme yleensä ilmoituksen uusista työntekijöistä etukäteen, jolloin voimme antaa asianmukaiset työvaatteet uudelle henkilölle jo heti ensimmäisenä päivänä. Se, että vakanssinumeroita myöten saa varusteet heti taloon tultuaan, antaa hyvän kuvan talosta. Virkavaatteista pesemme useimmiten housut ja neuleet. Housut kulkeutuvat meille pesuun ehkäpä prässäyksen takia. Miehistön majoitushuoneissa olevat lakanat käytetään pesulassa. Vaatetamme myös juhlavaatteiden tarvitsijat esimerkiksi häihin tai hautajaisiin. Osalla on juhlavaatteet jo valmiina, mutta suurin osa lainaa niitä täältä tarvittaessa."

Tällä hetkellä valmistellaan tuotteiden viivakoodi-järjestelmän käyttöönottoa. Suurimpaan osaan varusteista tulee oma viivakoodi ja joihinkin sellainen tulee yksittäisiin kappaleisiin. Järjestelmällä halutaan helpottaa varusteiden tilaamista sekä seurata miten paljon varusteita vuositasolla kuluu. Nykyinen käsikortisto on käyttäjien kannalta hankala ja aikaa vievää.

"Huolehdimme myös vanhojen vaatteiden asianmukaisen hävityksen. Vanhoja sammutushaalareita ja vaatteita voidaan käyttää esimerkiksi kontissa savusukellusharjoituksissa. Ennen lopullista hävittämistä poistamme kaikki merkit ja tunnukset, jotta varusteita ei käytettäisi väärissä yhteyksissä. Siksi kaikki käytöstä poistetut varusteet hävitetään keskitetysti kauttamme."

"Meidän rooliimme kuuluu myös huolehtia siitä, että henkilökunta on siisteissä vaatteissa. Monesti sanomme, että varusteet tulee vaihtaa ja vaihdamme niitä kyllä oma-aloitteisestikin pesun yhteydessä uusiin. Tästä ei pidä kenenkään loukkaantua, vaan tehtävämme on tarkistaa vaatteiden kunto ja laittaa karmean näköiset vaatteet kiertoon. Kun nykyiset vaatteet tulivat keväällä 2009, neuvontaa vaatteiden oikeasta käytöstä tarvittiin paljon."

"Tarjoamme vaatteita kaikenlaisille vartaloille ja mittatilauksena on tilattu niin hyvin pieniä kuin isojakin vaatteita. Eivät kaikki ihmiset löydä itseään standardi kokotaulukoista, ei edes ns. normaalipainoiset. Koska pelastuslaitoksella on paljon naisia, olemme joutuneet miettimään, miten vaatetamme raskaana olevia naisia. Osa naisista on päätynyt hankkimaan omia housuja, mutta osalle olemme suurennelleet virkahousujen vyötäröitä."

Paljonko varusteita kertyy esimerkiksi palomiehelle tai palotarkastajalle?

  

"Äkkiä laskien yksittäisiä vaate- ja varustekappaleita on minimissään 27 ja, jos on ensihoidon puolella, tarvitaan noin 10 vaatekappaletta päälle. Palotarkastajilla on toimistovaatteiden lisäksi suojahaalareita, suojahanskoja, kevytkypäriä, kumisaappaita ynnä muita varusteita esimerkiksi maatilojen tarkastuksia tai palontutkintaa varten. Tähän palotarkastajien suojavaatetukseen on alettu viime vuonna kiinnittämään huomiota tosissaan."

Mitä pelastuslaitoksen nimenmuutos on vaikuttanut työhönne?

"Kun pelastuslaitoksen nimi vuodenvaihteessa muuttui, se vaikutti paljon varushuollon rutiineihin. 3000 merkkiä uudella nimellä on tilattu ja niitä ommellaan vaatteisiin aina, kun muilta töiltä ehditään. Osittain vakanssinumerot muuttuivat ja niitä olemme myös ommelleet. Kaiken kaikkiaan nimen muutoksen myötä ompelutöitä tuli paljon." 

Mitkä ovat työnne haasteet?

"Aina joku uusi järjestelmä tai menetelmä on aluksi haaste, mutta kaikki uudet jutut on kyllä opittu. Tämän hetken haasteena on tietenkin tuo viivakoodi-järjestelmä, millä pääsemme seuraamaan myös sitä, että onko kaikki annetut varusteet palautettu esimerkiksi henkilön siirtyessä toiseen työpaikkaan. Välillä kunniamerkit tuottavat pään vaivaa ja niiden tekeminen on teknisesti hankalaa. Lisäksi niihin liittyy tarkat säännöt ja ohjeet, joita tulee noudattaa."

Millainen pelastuslaitos on työpaikkana? 

"Pelastuslaitoksen arki on aika hektistä, mutta organisaatio on hierarkkinen ja joskus asiat etenevät aika hitaasti. Tietenkin toimintaamme vaikuttaa paljon käytettävissä oleva raha ja koko ajan pitäisi ajatella taloudellisesti, joskus jopa joutuu epäilemään todellista varusteiden tarvetta, jos niitä haetaan tiuhaan. Välillä myös on käynyt niin, että varusteita kerääntyy kaappiin eikä edes itse tiedetä mitä siellä kaapin perällä on. Työaika on hyvä ja pidämme molemmat ihmisten kanssa toimimisesta. Työ on monipuolista ja päivät vaihtelevia. On myös helpottavaa, että organisaatiossa on aina joku, joka päättää näistä asioista, vaikka toisaalta on rasite, ettei voi tehdä itse kaikkia päätöksiä." 

 

Mitkä ovat työnne parhaat puolet?

"Olemme alusta asti tulleet hyvin toimeen ja sillä on iso merkitys työssä viihtymisen kannalta. Uuden oppiminen ja omien töiden sujuminen on aina tietenkin mukavaa. Keskinäinen luottamus on hyvin tärkeää ja sovimme kaikki asiat hyvässä hengessä. Jotta voimme palvella kaikkia tasapuolisesti, pitää meidän olla samaa mieltä toimintatavoista."

Turvallista Pirkanmaata tekemässä: Kalustosuunnittelija Heikki

Kalustosuunnittelija Heikki valmistelee uuden kaluston hankintaa ja miettii vanhan kaluston kierrättämistä. Pelastusalan konkari on ollut  töissä niin palomiehiä kouluttamassa kuin palomestarinakin.

Koulutus ja työkokemus

Heikki on aloittanut 1970 Hämeenlinnan VPK:n poikaosastossa, mikä oli ensimmäinen kosketus pelastusalalle. Hän toimi palomiehenä Finn-Stroin Kostamus-projektissa vuosina 1978-79. Vuosina 1979-1984 Heikki oli sekä töissä että opiskelijana Valtion Palo-opistossa Espoossa.

”Suoritin paloesimiestutkinnon vuonna 1980 ja palomestaritutkinnon vuonna 1983. Toimin esimiesharjoittelijana, harjoitusmestarina sekä vanhempana harjoitusmestarina, mikä tarkoitti käytännössä palomieskurssin vetäjää. Esimiesharjoittelija avusti harjoituksissa ja harjoitusmestari oli käytännön taitojen opettajan. Olin Forssan kaupungilla palomestarina vuosina 1984-86 ja sitten siirryin palomestariksi Hämeenlinnan kaupungille. Vuonna 2005 aloitin kalustosuunnittelijana silloisessa Tampereen aluepelastuslaitoksessa.”

Mikä on työnkuvasi?

”Jo aiemmissa työpaikoissani kalustoasiat olivat vastuullani, ne vain jotenkin ajautuivat osaksi työtäni. Päätyöni on valmistella kalustohankintoja ja pääosin hankinnat ovat ajoneuvoja. Vastaan myös osittain kaluston kierrätyksestä ja teen sen yhdessä meidän korjaamon kanssa. Parhaillaan on menossa 17 tarkastusajoneuvon hankinta, valmisteluvaiheessa päätös raskaasta säiliösammutusautosta ja sammutusautosta sekä koukkuvaihtolava-auton tarjouspyynnön julkistaminen. Valmisteilla on myös kolmen sairasauton sekä kahden päivystävän palomestarinauton hankinta. Maaliskuun alussa valmistuu koritehtaalla uusi säiliösammutusauto.”

Heikin työnkuvaan kuuluu myös uusien ajoneuvojen varustaminen ja niiden irtokaluston hankinta. Uusille autoille hän tekee vastaanottotarkastuksen yhteistyössä ajoneuvon käyttäjien kanssa.

Minkä verran ja minkälaista pelastuslaitoksella on?

”Raskasta kalustoa on noin 130 kpl, henkilöautoja noin 50 kpl, sairasautoja noin 20 kpl ja mönkijöitä noin 20 kpl. Veneiden ja mönkijöiden hankinnat eivät kuulu työnkuvaani, vaan niiden hankinnat ovat määrätty tietyille palomestareille. Irtokaluston osalta on määritelty myös omat vastuuhenkilönsä, mutta autan hankinnoista tarvittaessa. Irtokalusteita on ympäri pelastuslaitosta tuhansia.”

Miten etenee uuden kaluston hankintaprosessi?

”Hankinta- ja valmisteluryhmä, johon kuuluu pelastuspäälliköt, tekninen päällikkö, pelastusalueiden palopäälliköt, allekirjoittanut sekä kolme palomestaria, suunnittelee mistä kalustoa tarvitaan. Nämä suunnitelmat tehdään pidemmällä aikavälillä. Sitten sopeutetaan hankintatarpeet budjettiin, jonka jälkeen alkaa kilpailutusprosessi. Määrittelemme itse minkälaista kalustoa ja millä ominaisuuksilla tarvitsemme ja Tampereen kaupungin logistiikka hoitaa itse hankintaprosessin. Aiemmin hoidimme koko prosessin itse, mutta nykyään logistiikan liikelaitos huolehtii tarjouspyynnön julkistamisen, tarjousten vastaanottamisen sekä laillisuustarkastelun. Pelastuslaitoksella sitten tarkastellaan tarjoukset ja koska voittaja on tavallaan pakko valita, on ennakkotyöllä varsin iso merkitys. Pelastusjohtaja tekee lopullisen päätöksen hankinnasta.”

”Normaalisti hankinta-aika on noin vuosi. Raskaan kaluston osalta aikaa kuluu esimerkiksi säiliöiden rakentamiseen ja autojen tarkoituksenmukaiseen kalustamiseen. Uusi auto tulee aina uudella kalustolla, mutta letkut, paineilmalaitteet ja ensihoitovälineet siirtyvät käytettyinä uuteen autoon. Näitä uusitaan tarvittaessa. Muuten auto on kokonainen paketti eli auton mukana siirtyvät myös irtokalusto.”

Miten vanhaa kalustoa kierrätetään?

”Kun uusi auto tulee, niin tulee aina kierrätystä. Tähän meillä on oma työryhmä. Uusi auto sijoitetaan sinne, missä on akuutein tarve. Vanha auto laitetaan kiertoon sen kunnosta riippuen. Yleisesti VPK:t saavat käytetyn auton, mutta ne ovat kyllä hyväkuntoisia. Siellä missä on eniten hälytyksiä, on kalusto uudempaa. Ruoveden paloasemalla on kierrätys/kunnostuspaja, jossa tehdään autoille peruskunnostusta. Kun auto lähtee kiertoon, se tyhjennetään, sille tehdään täyshuolto sekä tarvittavat muutokset ja korjaukset. Irtaimisto kulkee auton mukana, mikäli ne ovat hyväkuntoisia. Henkilöautot ovat käytössä neljä vuotta, koska tällöin ne voidaan hankkia verovapaina. Niiden kierrätys tapahtuu normaalina vaihtoautoina eli uusien henkilöautojen kilpailutuksessa otetaan huomioon myös vaihtoautojen arvo.”

”Tänä vuonna olemme aloittaneen vanhan kaluston myynnin nettihuutokaupassa. Myynnissä on tällä hetkellä yksi säiliöauto, kaksi ambulanssia ja yksi valistusauto. Näistä autoista on poistettu hälytysvilkut ja irtokalusto ja niistä on muutenkin riisuttu pois meidän tarvitsemia rakenteita. Kiinnostusta on tullut esimerkiksi säiliöautolle kiinteistöhuoltofirmoilta.”

”Irtokalusto vanhenee myös eivätkä kaikki välineet enää vastaa tarkoitustaan. Esimerkiksi hydrauliset pelastusvälineet vanhenevat, koska uudet autot ovat teräsvahvisteisia ja suurlujuusteräksisiä, jolloin leikkausvoima ja levitysvoima eivät enää riitä. Tämä on vähän sellaista kilpajuoksua autotehtaiden kanssa. Vanhat välineet viedään tuonne Ruoveden pajaan ja kaikki hyväkuntoiset pyritään hyöty käyttää jollain tapaa.”

Mikä on työssäsi haastavinta?

”Kalustokehitys on nopeaa ja siinä pitäisi pysyä perässä. Toisena haasteena on tarjouspyyntöjen laatiminen, koska ne pitää laatia siten, että saadaan järkevänhintaisia, käyttäjäystävällisiä ja tarkoituksenmukaisia ajoneuvoja. Hankintaprosessi on aika työläs ja se tuntuu menevän koko ajan vain työläämmäksi ja takkuisemmaksi. Hankintaprosessissa pitää tietää heti aluksi mitä haluamme, koska matkan varrella tulleita ideoita ja ajatuksia ei voida enää hyödyntää, varaa virheisiin ei ole.”  

Minkälainen pelastuslaitos on työnantajana ja työpaikkana?

”Olen viihtynyt täällä hyvin. Meillä on teknisellä puolella hyvä tiimi ja yhteistyö kalustosta vastaavien mestareiden kanssa toimii.” 

 

Mikä on työssäsi parasta?

”Tietynlainen vapaus. Tämä ei ole mitään liukuhihnatyötä. Saan tehdä töitä sekä kaluston toimittajien että käyttäjien kanssa ja yhdessä koetamme löytää hyviä ratkaisuja. Tavallaan saan olla luovakin.”

Turvallista Pirkanmaata tekemässä: Palopäällikkö Mika

Palopäällikkö Mika on toiminut VPK:ssa, asunut Pispalan paloaseman ”opiskelija-asuntolassa” ja tehnyt töitä puolustusvoimillekin. Urheilullinen kuoropoika on rauhallinen, mutta jämäkkä esimies.

Mikä on koulutuksesi ja työkokemuksesi?

”Suoritin lääkintävahtimestari – sairaankuljettajatutkinnon vuonna 1988, jonka jälkeen suoritin palomiestutkinnon Tampereella. Se oli alueellinen tutkinto, koska oli tarvetta saada oman alueen väkeä töihin ja se kesti 4 kuukautta. Koulun aikana asuttiin Pispalan paloasemalla, joka toimi ”oppilasasuntolana”. Tutkinto piti sisällään pelastustoimintaa ym. sen aikaisten palomieskurssien vaatimusten mukaisesti.”

Ennen lääkintävahtimestarin tutkintoa Mika oli jo Ruoveden kunnalla palomiesharjoittelijana ja kurssin jälkeen hän jatkoi töitä Ruovedellä. Hän teki töitä palomiehenä, sairaankuljetuksessa ja välillä myös aluehälytyskeskuksessa. Tuolloin Ruovedellä oli töissä 4 palomiestä, 4 AHK-päivystäjää sekä palopäällikkö ja apulaispalopäällikkö.

”Suoritin alemman päällystötutkinnon Espoossa vuonna 1994, joka antoi mahdollisuuden toimia pienempien kuntien palopäällikkönä. Tutkinto sisälsi mm. hallintoa ja palotarkastustoimintaa. Pienten kuntien palopäälliköt hoitivat siis mm. palotarkastuksia, yleisesti piti tietää melkein asiasta kuin asiasta. Tutkinnon yhteydessä suoritin myös väestönsuojelupäällikön tutkinnon Lohjalla. Pienissä kunnissa myös väestönsuojelupäällikön työt (kuten myös Ruovedellä) sisältyivät usein palopäällikön tehtäviin.”

”Toimin Ruoveden kunnassa apulaispalopäällikkönä ja vuodesta 2001 alkaen palopäällikkönä. Ruoveden kunta tuli mukaan vuonna 2003 perustettuun Tampereen aluepelastuslaitokseen ja toimin silloin palopäällikkö-nimikkeellä ja myöhemmin palomestarina.”

”Valmistuin palopäällystön koulutusohjelmasta insinööriksi vuonna 2004. Laitoin faxin 15 min ennen hakuajan loppua ja sain luvan laittaa hakemuksen ja pääsin sisään kouluun. Tutkinto suoritettiin Pelastusopistolla Kuopiossa. Opinnäytetyöni tein osaamiskartoituksesta.”

Mika lähti Keuruulle pioneerirykmentin palvelukseen vuonna 2005 hakemaan kokemusta ja vaihtelua työhönsä. Hänen toimenkuvaansa kuului koulutusten suunnittelua, kantahenkilökunnan kouluttamista sekä osittain kaluston kehittämistä. Työ ei tuntunut omalta ja takaisin pelastuslaitokselle hän palasi vuoden kuluttua palotarkastusinsinööriksi.

Vuonna 2007 Mika palasi Ruovedelle palomestariksi ja vuonna 2009 hänestä tuli palopäällikkö. Organisaatiomuutoksen seurauksena vuonna 2011 Pohjois-Pirkanmaan toimialue suureni ja sen myötä tuli alueelle myös yksi 24 h asema. Muuten kaikki palomiehet ovat päivätyöntekijöitä ja heidän lisäkseen on paljon vapaaehtoista henkilöstöä.

Mikä on nykyinen työnkuvasi ja millainen on toimialueesi?

”Toimin nykyään Pohjoisen pelastusalueen palopäällikkönä. Pelastusalueen erityispiirteitä ovat pitkät välimatkat. Kunnat ovat isoja, ja pääosin muuttotappiollisia. Alue nojaa vahvasti vapaaehtoisen henkilöstön varaan. Väestökehityksen takia kolmannen sektorin tilanne muuttuu tulevaisuudessa yhä haasteellisemmaksi ja sitä on yritettävä tukea mahdollisimman tehokkaasti. 

Mika on esimiehenä seitsemälle palomestarille ja alueen palomiesten määrä on noin 30. Alueella toimivat palotarkastajat kuuluvat johtavan palotarkastajan alaisuuteen.

"Toimenkuvani palopäällikkönä on hieman toisenlainen kuin kahden muun pelastusalueen palopäälliköitten. Teen jossain määrin itsenäisemmin päätöksiä, kuten päivätyöntekijöiden henkilöstöhallintoon kuuluvat päätökset. Vapaaehtoiseen henkilöstöön ja kuntiin päin pitää olla aktiivisesti yhteydessä aina, kun se on mahdollista. Toiminnan ohjaus alueelle tulee pitkälti keskushallinnosta, mutta tavoitteiden asetteluun, seurantaan ja vuosisuunnitelmiin voi jossain määrin vaikuttaa myös paikallisesti. Palomestareiden vastuualueiden ja työnteon suunnittelua olen sitonut mm. kehityskeskusteluiden yhteyteen. Yleisesti pitäisi pyrkiä tasapuolisuuteen, ettei kukaan kuormitu liikaa, tämä on toisinaan haasteellista. Taloutta on pyrittävä myös seuraamaan pitkin vuotta. Koska toimipaikkani on kaukana keskuspaikasta, niin ajokilometrejä tulee vuosittain paljon. Vähitellen pitäisi pyrkiä hyödyntämään tehokkaammin mm. videoneuvottelumahdollisuuksia.”

Mika toimii myös P34-ringissä, eli hän on vuorollansa koko Pirkanmaan alueella varallaolossa oleva päällystöviranhaltija. Pirkanmaalla päivystää kolme palomestaria ja tämä P34 on tietyllä tavalla varalla kaikille näille ja suoraan vasteissa suuronnettomuuksissa. Varallaoloa tehdään kerrallaan joko 2 päivää (ma-ti, ke-to) tai 3 päivää (pe-su).

Millainen olet esimiehenä?

”En ole mikään julma auktoriteetti, toisaalta joskus pitäisi sanoa kovemminkin. Haasteena esimiehenä on olla tasapuolinen ja rehellinen. Pyrin ottamaan ihmisten mielipiteet huomioon. Tarkkuuteen pitää työnteossa aina pyrkiä, eli tekee huolellisesti sen mitä tekee – tästä periaatteesta pyrin pitämään kiinni ja tietysti toivon, että muutkin työnsä näin tekisivät”

”En pyri nostamaan itseäni voimakkaasti muiden yläpuolelle vaan koen olevani kaikkien kanssa samaa porukkaa ja yritän olla helposti lähestyttävä. Otan täten joskus kantaa pieniin asioihin, jotka eivät välttämättä minulle kuulu. Tämä saattaa tuottaa välillä ehkä hieman ylimääräistä painetta itselleni.  En koe kuitenkaan olevani niin iso päällikkö, jottei minulle voisi soittaa ja pyrin aina auttamaan, jos on mahdollista.

Minkälainen pelastuslaitos on työpaikkana?

”Työtehtävät ovat vaihtelevia, mikä on hyvä asia. Olen ylpeä työstäni, palokunnan työ on arvokasta ja arvostettua. Arvostan myös vpk-puolta eli koko kenttää. Harmittaa, että vapaaehtoisten ja vakinaisten välillä on jaottelua. Täällä meidän pelastusalueella on pakko pelata yhdessä ja koen, että meillä yhteistyö toimii mallikkaasti. Miinuksena nykyisin on, että palopäällikkönä operatiivisen toiminnan osaamisen ylläpitäminen on vaikeaa.”

”Pelastuslaitoksella myös harrastetaan yhdessä. Laitokselle perustetun mieskuoron toimintaan olen liittynyt ja kokemukset ovat hyviä, laulan myös Ruoveden mieskuorossa. Liikunta, kuten jääkiekko ja jalkapallo ym. joukkuepelit ovat olleet aina tärkeitä, ja mikä olennaista, työtä tukevia harrastuksia.”

Mitkä ovat työsi haasteet?

”Ajankäytön hallinta, paljon asioita on hoidettavana, välillä tulee tunne vanhasta kunnan päällikön työstä. Hoidettavat asiat vaihtelevat; välillä ollaan matalalla tasolla ja välillä hyvinkin isoissa linjoissa.”

Haastattelun aikana tapahtunutta

Kesken haastattelun tulee puhelu Radio Cityltä ja Mika pääsee haastatteluun, joka tulee ulos myöhemmin päivällä. Haastattelu liittyy Pohjois-Pirkanmaalla pidettäviin sopimuspalokuntien rekrytointipäiviin, joissa koetetaan saada uusia henkilöitä mukaan palokuntatoimintaan. Rekrytointipäivät huipentuivat valtakunnalliseen Päivä Paloasemalla –tapahtumiin. Myös edellisenä päivänä tuli puhelu ja Mika oli suorassa lähetyksessä Yle Tampereella. Haastattelut Mika antaa tottuneesti ja luontevasti.