Turvallista Pirkanmaata tekemässä: Pelastusjohtaja Olli-Pekka

Pelastusjohtaja Olli-Pekka on ammattilainen, joka johtaa pelastuslaitosta vahvalla otteella omien arvojensa pohjalta. Perheenisä on mukana niin kansallisessa kuin kansainvälisessäkin pelastustoimen kehittämisessä ja kokee olevansa unelma-ammatissaan.

Miten päädyit pelastusalalle?

”1970-luvulla hakeuduin Porissa lyseon jälkeen palolaitokselle palomiehen vuosilomasijaiseksi. Olin palomiehenä Porissa, Raisiossa ja Turussa opiskeluaikana ja armeijan jälkeen yhteensä nelisen vuotta. Suoritin luonnontieteiden kandidaatin tutkinnon fysiikassa ja hetken aikaa olin yksityisellä töissä. Tarkoitukseni oli jatkaa sitä uraa, mutta pelastusala veti takaisin, ja jatkokouluttautuminen liittyikin sitten pelastusalaan. Siirryin palopäällystöliittoon koulutuspäälliköksi ja sitten toiminnanjohtajaksi. Hakeuduin Valtion palo-opistoon palomestarikurssille, joka tuolloin kesti 1,5 vuotta. Olin kurssilla numero 10, mikä on, sivumennen sanoen, tuottanut eniten pelastusjohtajia tähän maahan ja tällä hetkellä virassa olevista pelastusjohtajista viisi on valmistunut tuolta kurssilta. Yksi heistä on tuore Helsingin pelastuskomentaja Simo Weckstén.”

”Valmistuin palomestarikurssilta vuonna 1987 ja maaliskuussa 1988 tulin apulaispalopäälliköksi Tampereen palolaitokselle. Olin apulaispalopäällikön tehtävässä vuoteen 1994, jolloin minut valittiin Turun kaupungin palopäälliköksi. Palasin Tampereelle vuonna 1997 pelastuspäälliköksi eli silloisen palolaitoksen johtajaksi. Paikkahan tuli avoimeksi laitoksen johtajan ja pelastusalan 

vahvan vaikuttajan Sakari Lehtisen sairastuttua ja jäätyä pois työelämästä.”

Marraskuussa 2002 Olli-Pekka nimitettiin pelastusjohtajaksi vuoden 2003 alussa toimintansa aloittaneelle Tampereen aluepelastuslaitokselle. Virassa olevista pelastusjohtajista hänelle on tiettävästi eniten virkavuosia ja hän on nykyisistä pelastusjohtajista pisimpään palvellut pelastusjohtajana.

  

Pelastusjohtajan työnkuva

Pelastusjohtajan työnkuva koostuu monista eri näkökulmista ja pelastusjohtajalla on erilaisia rooleja riippuen siitä, missä ja kenen kanssa hän työskentelee. Pähkinänkuoressa hänen tehtävänsä on johtaa pelastuslaitosta ja kehittää sitä vastaamaan ympäröivän yhteiskunnan turvallisuushaasteisiin. Näkökulmia tehtävään ovat omistaja-, kansalais-, työntekijä-, kansallinen-, kansainvälinen- ja siviilinäkökulmat.

”Omistajanäkökulma tarkoittaa sitä, että tiedostaa mitä kunnat edellyttävät pelastuslaitokselta ja miten me vastaamme kunnille heidän vaatimuksiinsa. Kuntien suhteen joudun puntaroimaan, mitkä ovat meille asetetut suorituskykyvaatimukset, ja mikä on pelastuslaitoksen todellinen suorituskyky sekä taloudelliset mahdollisuudet vastata niihin. Omistajannäkökulma on tavallaan toimitusjohtajamainen näkökulma.”

”Kansalaisnäkökulma on ehkä yksi mielenkiintoisimmista näkökulmista työssäni. Pelastusjohtajana mietin, miten pirkanmaalainen kokee pelastuslaitoksen, ja minkälaisena pelastuslaitos näyttäytyy kansalaisille. Pyrimme vaalimaan sitä, että pelastuslaitos koetaan tarpeellisena turvallisuudentuottajana. Turvallisuushan on pitkälti tunne, ja ihmisten omat kokemukset pelastuslaitoksesta vaikuttavat paitsi heidän mielipiteeseensä pelastuslaitoksesta myös tuohon keskeiseen tunteeseen. Saan kansalaisilta suoraa palautetta, sekä hyvää että kritiikkiä. Käsittelen kaikki saamani viestit ja tarvittaessa lähetän ne pelastuslaitoksen sisällä eteenpäin jatkotoimenpiteitä varten. Lisäksi osallistun paljon eri tilaisuuksiin, joten saan sitäkin kautta palautetta suoraan.”

Iso osa työtä on toimia pelastuslaitoksen johtajana työntekijänäkökulmasta. Pelastusjohtaja näyttäytyy henkilökunnalle ehkä puhtaimmillaan työnantajana ja hänen edusmiehistönään toimivat kaikki esimiehet.

”Samaan aikaan minun pitäisi olla työnantaja, joka vaatii suorituksia, ja samalla innostava ja motivoiva johtaja, joka vaalii työyhteisön hyvinvointia. Eli joudun puntaroimaan milloin keskustelen tiukemmalla sävyllä ja milloin innostavalla otteella. Pelastusjohtajana haluan ylläpitää pelastuslaitosta kiinnostavana sekä nykyisten että tulevien työntekijöiden silmissä, ja haluan pelastuslaitoksemme näyttäytyvän korkeatasoisena muiden pelastuslaitosten joukossa.”

”Kaikissa asioissa eletään arvojen avulla ja kaikkien toimintojen takana on aina jokin arvomaailma. Olen sitoutunut pelastustoimen eettisiin arvoihin ja ne ohjaavat toimintaani johtajana. Esimerkkinä voisin todeta, että mielestäni pelastajan täytyy olla rehellinen ja nuhteeton, enkä näe mitään syytä siihen, ettei näin voisi olla. Ihmisten täytyy pystyä luottamaan auttajiin 100 prosenttisesti, jotta he uskaltavat esimerkiksi päästää auttajat kotiinsa. Arvostan myös tasa-arvoa - eli on ihan sama ketä pelastetaan tai valistetaan, kaikkia kohdellaan samalla tavalla. Siihen ei vaikuta sosioekonominen asema tai henkilön synnyinmaa. Tasa-arvo on meidän työssämme toimintaamme ohjaava tekijä. Olen joskus saanut kritiikkiä siitä, että olen ehkä liiankin ankara tai tarkka esim. tämän nuhteettomuusasian suhteen. Luotettavuus liittyy kuitenkin johtamistapaani ja arvoihini.”

”Pyrin kantamaan huolta tietysti myös haja-asutusalueiden turvallisuudesta, joissa vapaaehtoiset auttajat ovat keskeisiä toimijoita. Tarkoitan tässä sekä vapaaehtoista palokuntatyötä että kansalaisauttamista. Viimemainittu on aina arvossaan, mutta korostuu siellä missä etäisyydet ovat pitkiä ja apu tulee matkan päästä. Suomen pelastustoiminta perustuu ammattilaisten ja vapaaehtoisten auttajien varaan. Vapaaehtoistoiminnan merkitys tulee lähitulevaisuudessa varmasti kasvamaan ja haaste on siinä, miten saadaan väki VPK:ssa riittämään niin Pirkanmaalla kuin koko Suomessakin. Kaikkia tarvitaan suorituskykymme ylläpitoon, eli tämä ei ole mikään joko tai asia.” 

 

Seuraavat pelastusjohtajan työnkuvaan liittyvät roolit eivät niinkään näy oman pelastuslaitoksen päivittäisessä toiminnassa, mutta ovat tärkeä osa hänen työtään.

Olli-Pekka on tehnyt koko uransa aikana merkittävää kansallista pelastustoimen kehittämistyötä. Hänen asemansa ison pelastuslaitoksen johtajana edellyttää myös tällaiseen työhön osallistumista. Hänellä on yhteinen näkemys omien esimiestensä kanssa siitä, että valtakunnan tasolla tehtävä kehittämistyö on tärkeää.

”Olimme ensimmäinen nykymuotoinen aluepelastuslaitos. Se, että olemme jossain asiassa ensimmäisiä, ei ole itseisarvo, vaan on tärkeää olla ennakkoluuloton ja pystyä kehittymään ilman pelkoa. Joskus saan kritiikkiä, että olen työhuoneessani niin vähän. Koen kansallisen kehittämistyön kuitenkin tärkeänä osana työtäni ja sen vaikutukset heijastuvat positiivisesti myös omaan laitokseen. Olen mukana esimerkiksi pelastustoimen tulevaisuusraadissa, jossa laaditaan tulevaisuusskenaarioita yhteiskunnan ja niin muodoin myös pelastustoimen tuleville vuosille. Varsin mielenkiintoista tekemistä.  Kansallisia yhteistyötahojamme ovat sisäasiainministeriön pelastusosasto, muut pelastuslaitokset sekä alan järjestöt. Olen tällä hetkellä mm. SPEK:n hallituksessa.”

Kansainvälisellä tasolla Olli-Pekka on ollut aktiivinen toimija FEU:ssa eli Euroopan palopäällystöjärjestöjen kattojärjestössä. FEU:n perustamisasiakirja on allekirjoitettu Tampereella ja järjestön tarkoituksena on saada ammattilaisten ääni kuuluviin Euroopan päätöksenteossa.  FEU elää ja voi tällä hetkellä hyvin, ja seuraa Euroopan tasolla pelastusalaan liittyvien asioiden kehitystä.

”Mitä tulee työelämään ja elämään yleensä, on perhe arvoissa se ensimmäinen. Olen perheenisä, jolla on kouluikäiset lapset. Perhe-elämälle pitää löytyä aikaa ja ajatustilaa. Ongelmani vaan on, etten pysty vetämään tiukkaa rajaa perheen ja työn väliin – tätä asiantilaa joutuu jatkuvasti säätämään. Ja surukseni huomaan perheeni joutuvan joskus työni heijastuksia sietämään. Siis niitä negatiivisia.”

Kaikista näistä eri rooleista ja näkökulmista koostuu pelastusjohtajan työpäivät. Ne sisältävät kokouksia, suunnittelua, osallistumista järjestötyöhön, osallistumista eri työryhmiin sekä paljon säännönmukaisia rakenteita kuten rutiinikokouksia ja taloussuunnitelmia. Enimmäkseen Olli-Pekka on tekemässä työtä aina jonkun muun kanssa ja hän kokee välillä, että on työlästä löytää aikaa omaan työhön omassa työhuoneessa. 

Mitkä ovat merkittävimmät muutokset mielestäsi pelastusalalla?

”Selvästi suurin kulminaatiopiste oli 2003 kun pelastustoimi organisoitui uudelleen. Nykyään työssä olevien ihmisen piirissä muutos oli käänteentekevä ja suuntaa antava. Pelastuslaitoksista tuli oikeasti isoja pelastuslaitoksia ja verkostoituminen mahdollistui aiempaa paremmin. Pelastustoimesta tuli aito pelintekijä verrattuna aiempaan, jolloin toiminta oli melko sirpaleista ja kehitystyö perustui muutaman suuren palolaitoksen varaan.”  

”Historiallisesti suurimpia muutoksia on ollut 1970 - 80-luvulla käynnistetty pelastustoimen ammatillinen koulutus. Olen aloittanut toimintani palokunnassa silloin, kun virkaan valittiin ilman ammatillista koulutusta. Tuolloin valittiin sopivia miehiä, joita sitten palokunnat itse kouluttivat eikä silloin ollut palomiehille tutkintovaatimuksia. Ja vaikka valitut miehet olisivat käyneet palomieskurssin, koulutettiin heitä vielä itse erimittaisilla kursseilla. Päällystölle oli jo tutkintovaatimukset, ja palomiehille asetettu tutkintovaatimus käänsi alan ammattimaiseen suuntaan.”

Lainsäädännöllisesti yksi merkittävä kulmakivi on ollut myös pelastustoimen ja väestönsuojelun integroituminen yhteen. Asiasta käytiin ankaraa kamppailua siitä, kumpaan suuntaan mennään ja lopulta väestönsuojelu sulautettiin pelastustoimen kylkeen. Sitä ennen kunnissa oli usein väestönsuojelupäällikkö erikseen, niin Tampereellakin.

Miltä Pirkanmaan pelastuslaitos näyttää pelastusjohtajan silmin vuonna 2013?

”Pelastuslaitos näyttää vankasti eteenpäin menevältä organisaatiolta. Olemme tehneet lainsäädännön muutoksista johtuen sekä omasta tahdostamme isoja muutoksia, ja nyt on aika askeltaa eteenpäin uusia käytäntöjä toteuttaen. Suuria muutoksia ei ole aivan lähiaikoina tiedossa. Eli olemme nyt niin sanotusti matkavauhdissa ja etenemme varmasti ja vakaasti. Eteenpäin vietäviä asioita ovat esimerkiksi työnsisältöön liittyvät asiat, isompana agendalla on esimiestyöskentelyn parantaminen sekä työn mielekkyyden ja mielenkiinnon kasvattaminen.”

”Jos katsotaan sitten pidemmälle tulevaisuuteen, esimerkiksi vuosiin 2015 tai 2020, haluamme vaalia yhteyttä kansalaisiin ja toimia kansalaispinnassa. Tarkkailemme minkälaisessa ympäristössä kansalaiset toimivat ja pyrimme muuttamaan omia toimintatapojamme tarvittaessa sen mukaan. Pyrimme olemaan rohkeita tekemään tarvittaessa uudistuksia ja olemaan ajan hermoilla.”

Mitkä ovat työsi parhaat puolet?

Näkymä pelastusjohtajan työhuoneesta talvisena aamuna

”Kyllä reipas palomiehen kädenheilautus on hyvä aamunavaus. Saan olla sellaisen organisaation vetäjänä, jonka työn jälki näkyy suoraan kansalaisissa. Eli en ole lainsäätäjä vaan se, mitä teen, näkyy kentällä. Se on paras anti. Näen myös kansalaispalautteen suoraan.”

Ja vielä loppuun ajatuksia pelastuslaitoksestamme

”Parempi luoda tomua kuin nieleskellä muiden tomua. Me luomme rohkeasti uutta ja olemme sen takia lyöneet päätämme joskus seinään esimerkiksi sprinklauksen edistämisessä tai kuntien varautumisen asioissa, mutta olemme näitä, ja monia muita asioita tuloksella kehittäneet. Viemme mielellämme uusia asioita eteenpäin ja meidän organisoitumistavasta halutaan ottaa oppia. Meillä on erinomaista väkeä töissä, ja pyrimme olemaan aktiivinen pelastuslaitos, - vähemmälläkin ehkä pärjäisi, mutta se ei olisi niin kivaa.” 

Turvallista Pirkanmaata tekemässä: Koulutussuunnittelija Valtteri

Valtteri on idearikas tehopakkaus, joka on ehtinyt opiskella kaksi ammattia ja vaihtaa sammutushaalarit kravattiin. Armeijassa raivaajasukeltajana toiminut perheenisä saa tehdä töitä Ransu karvakuonon ja Titi-nallen kanssa ja ajaa vapaa-ajallaan mönkijällä tukkimetsällä. Uppopallomaajoukkueessa aikoinaan MM pronssia voittanut mies on tunnettu hyväntuulisuudestaan.

 

Koulutus ja työkokemus

"Lukion jätin aikanaan kesken. Kävin kysymässä Uudenkaupungin palolaitokselta kesätyöpaikkaa, en saanut sitä ja palomestari sieltä sanoi, että älä ikinä hae pelastusalalle. Hain sitten töihin päiväkotiin. Työskentelin lastenhoitajana päiväkodissa vuosina 2000-2001 ja valmistuin vuonna 2001 kasvatustieteiden kandidaatiksi Turun yliopistosta. Valmistumisen jälkeen työskentelin luokanopettajana Parkanossa. Ajattelin, että voisin tehdä kuitenkin jotain miehisempää. Pelastusala tuli ensimmäisenä mieleen ja pääsin ensi yrittämällä opistoon, sain täydet pisteen psykologisista kokeista. Valmistuin joulukuussa 2003 pelastajaksi. Seuraavana huhtikuuna sain palomiehen viran Tampereen aluepelastuslaitokselta."

"Vuonna 2010 sijaistin äitiyslomalla olevaa turvallisuuskouluttajaa ja vuoden 2011 alussa siirryin koulutussuunnittelijaksi. Vuonna 2012 aloitin työ ohella opiskelun Tampereen yliopiston johtamiskorkeakoulussa maisteriohjelmassa." 

"Olin rauhanturvaajana Makedoniassa ja Bosniassa vuosina 1996-1997. Vuonna 1999 lähdin rauhanturvaajaksi Kosovoon, jossa toimin miinanraivaajana. Huomasin, että paikallisille lapsille on opetettava, miten miinojen kanssa eletään turvallisesti. Suunnittelin koulutuspaketin, jonka kanssa kiersin paikallisia kouluja. Paketista tuli suosittu ja muut maat alkoivat opettaa minun suunnittelemalla paketilla myös oman alueensa lapsia."

  

 

Mikä oli parasta palomiehen työssä?

"Vaikken koe olleeni ikinä ihmisläheinen, ihmisten auttaminen oli kuitenkin parasta. Koulussa en ajatellut, että opiskelen ihmisten auttajaksi, mutta se puoli työssä nousi tärkeäksi osaksi työtä. Tykkäsin työvuoron ilmapiiristä sekä työajoista." 

Miksi koulutussuunnittelijaksi?

"Elämäni on mennyt aina sykleissä, ja teen aina vähän aikaa jotakin ja sitten keksin jotain uutta. Olin työvuorossa reilu 6 vuotta ja rakensin sinä aikana perheellemme talon. Lasten kasvaessa vaimo meni takaisin työelämään. Perheen arkirytmi muuttui lasten aloittaessa koulun ja halusin samaan rytmiin muun perheen kanssa."

Mitä kuuluu työnkuvaasi?

"Suunnittelen miten koulutamme koululaisia, erityisoppilaista, maahanmuuttajia ja vanhuksia. Vastuualueeseeni eivät kuulu yritysten ja laitosten henkilökunnan kouluttaminen vaan sen puolen hoitaa toinen koulutussuunnittelija. Karkeasti voisi sanoa, että jako menee siten, että minä koulutan turvallisuusasioita oppilaille ja toinen koulutussuunnittelija kouluttaa sitten henkilökunnan."

Pelastuslaitoksen kaikilla kolmella pelastusalueilla on turvallisuusviestinnän koordinaattori. Valtteri suunnittelee mitä koulutetaan ja kenelle ja minkälaisia resursseja tarvitaan. Hän ei puutu asemakohtaiseen suunnitteluun vaan loppukädessä pelastusalueiden turvallisuuskoulutus on palopäällikön vastuulla.

”Sellaiset palomiehet, jotka aktiivisesti itse sopivat koulutuskohteiden kanssa ajankohdat ja muut yksityiskohdat, ovat kannaltani helppoja. Tarkoitus on, että minä koordinoin tätä pakettia koko laitoksen tasolla, mutta varsinaiset suorittajat ovat sitten pelastusalueilla.”

”Lasten kouluttamiseen meillä on Tulikettu-konsepti, jolla tavoitamme vuosittain 22 000 eskari-ikäistä, tois-, kuudes- ja kahdeksasluokkalaista lasta ja nuorta. Tulikettu on räätälöity jokaiselle ikäryhmälle ja sen avulla opetetaan lapsille ja nuorille perusasioita turvallisuudesta.”

Valtteri on mukana myös lähes kaikissa isoissa yleisötilaisuuksissa, joissa pelastuslaitos on esittelemässä toimintaansa ja kalustoa. Tällaisia vuosittaisia tapahtumia ovat esimerkiksi turvallisuusalan messut, 112-päivä ja Tampereen päivä. Tämän vuoden 112-päivänä Keskuspaloasemalla juhlittiin uutta TiTi-Nallen Turvallisuus 1. –DVD, jossa myös Valtteri on mukana.

Mikä on haastavinta työssäsi?

"Haastavinta on se, että saadaan sellainen ilmapiiri aikaiseksi, jossa palomiehen työhön kuuluisi luonnollisena osana turvallisuusasioiden kertominen. Osalle tämä on jo itsestäänselvyys ja totta kai myös palomiehen oma persoona vaikuttaa siihen, minkälaisen roolin hän itselleen omaksuu. Kuitenkin pelastusalalla roolit ovat muuttuneet, eli sanansaattajia turvallisuusasioissa tarvitaan kaikilla tasoilla. Lapsille on uskottavampaa, kun turvallisuudesta kertoo palomies."

Mikä on parasta työssäsi?

"Onnistumisen tunne silloin, kun saan jonkun homman toimimaan täydellisesti ja suunnitelmien mukaan. Kun huomaan, että turvallisuusvalistukseen valjastettu henkilöstö tykkää tekemisestään, olen onnistunut. Työni hyvä puoli on se, että saan vapaasti kehitellä uusia juttuja, jos huomaan jossain esimerkiksi koulutustarpeita. Talon ulkopuolelta tulevat projektit rikkovat arkirytmiä ja niiden kautta pääsee uuteen, luovaan maailmaan. Tällaisia projekteja ovat ollleet mm Ransun pelastuskoulun ja TiTi-Nallen kanssa tehty yhteistyö."

Minkälaista oli olla mukana Ransun pelastuskoulun ja TiTi Nallen DVD-kuvauksissa?

"Se oli hyppy ihan erilaiseen maailmaan ja sain kokeilla jotain uutta. Projektit olivat kiinnostavia ja sain olla mukana myös ideoimassa ja käsikirjoittamassa eli näin koko prosessin. Välillä tuntui, että mitähän tästä tulee. Kun näin sitten lopulliset versiot videoista, ne näyttivätkin ihan hyviltä.  Toisaalta kun on ollut tiiviisti mukana eikä voi lopullista versiota muuttaa, tekisi mieli muuttaa paljonkin asioita. Lopputulokseen vaikuttaa yllättävän paljon leikkaus. Kuvaukset itsessään eivät jännittäneet eikä kameran edessä ollut vaikeaa olla, mutta kyllä loppua kohden olin rennompi." 

Ransun kuvauksia kesällä 2012. Vasemmalta ohjaaja Olli Löytönen, takana tuottaja Arttu Juselius, kuvaaja Risto Aallonharja ja oikealla tietenkin Ransu.

Minkälainen pelastuslaitos on työyhteisönä ja työnantajana?

"Tykkään olla täällä töissä. Itse en ole se, joka lyö nyrkkiä pöytään, mutta silti olen saanut henkilökohtaiset asiat vietyä eteenpäin niin palomiehenä kuin koulutussuunnittelijana. On sellainen olo, että minua ei ole loukattu ja keskustelemalla asiat ovat menneet eteenpäin. Nykyisen työnkuvani kautta olen tutustunut muihin pelastuslaitoksiin ja meillä on kyllä asiat aika hyvin. Tämä ei tule mieleen välttämättä arkityössä, mutta joissain asioissa meidän tapaa hoitaa asioita kopioidaan."

Haastattelupäivänä Valtteri kävi pitämässä satuhetken Lempäälän kirjastossa. Valtteri luki lapsille Ransu Paloasemalla –kirjan sekä esitteli palomiehen varusteita. Lapset saivat kysellä Valtterilta palomiehen työstä. Kysymyksiä tuli laidasta laitaan, mm voiko palomiehet sukeltaa vedessä.

Turvallista Pirkanmaata tekemässä: Aktiivi-palokuntalainen Pekka

Lempäälän VPK:n hallituksen puheenjohtaja Pekka opettaa siviilissä ihmisiä ajamaan  ja vapaa-ajallaan hän pelastustaa onnettomuuteen joutuneita ihmisiä. Palokuntalaisena hän on valmis lähtemään apuun aikaan ja paikkaan katsomatta. Pekka on idearikas ja aktiinen sekä haluaa kehittää palokuntatoimintaa. 

Mikä on koulutuksesi ja työkokemuksesi?

 

”Työurani alkoi 1980 Kuusamon palolaitoksella. Metsähallitus palkkasi VPK:sta yhden henkilön töihin kesäksi erityisesti avustamaan metsäpalojen valvontalentoja. Toimin 1980 luvulla palomiehenä sekä muutaman vuoden ajan vs. lääkintävahtimestari-sairaankuljettajana terveyskeskuksessa. Ajoin myös sivutyönäni taksia, linja-autoa ja kuorma-autoa. Yksi vakava liikenneonnettomuus sai minut ajattelemaan, että voisiko noita ihmisiä opettaa itsekin ajamaan autoa. Paikallinen autokouluyrittäjä sai minut tekemään lopullisen päätöksen alan vaihdosta. Valmistuin liikenneopettajaksi vuonna 1990 ja nykyisin toimin liikenneopettajana omassa autokouluyrityksessä.”

Milloin olet liittynyt VPK-toimintaan ja mikä innosti sinut mukaan?

"Liityin Kuusamon VPK:hon vuonna 1975. Tuolloin kaikki meidän kulman kaverit, myös vanhemmat ikäluokat, olivat mukana toiminnassa. Eli porukan mukana menin.”

Mitä VPK:n koulutuksia olet käynyt?

"Olen käynyt koko vapaaehtoispuolen koulutusorganisaation peruskurssit yksikönjohtajakoulutukseen saakka. Yrittäjäkiireiltäni en ole ehtinyt perehtyä ensivasteeseen muuten kuin viikkoharjoituksissa."

Keikkamuisto 1: ”VPK:laisena sitä on valmistautunut henkisesti jo siihen, että hälytys voi tulla minä hetkenä hyvänsä. Ainakin päiväaikaan tulevat hälytykset nostaa joskus niskavilloja ilmaan, kun itse lähtee paloasemaa kohti, niin sitä miettii monenlaisia asioita. Mm tuleeko muita keikalle, kohteen osoite, mitä siellä olikaan tapahtunut. Tämä on siitä tyypillistä ”keikkaan” valmistautumista, kun itse toimin vielä yksikönjohtajana.

Eräänä talvisena arki-iltapäivänä, kun juuri olin yritykseni paperityöt tehnyt, tuli hälytys. Puhelimeen tuli ensi tekstiviesti ja heti perään soitto. Se on varma merkki, että hälytys tuli. 402 B rakennuspalo keskisuuri ja osoite. No siitä sitten käänsinkin auton toiseen suuntaan. Ja matka kohti paloasemaa alkoi. Paloasema oli hiljainen, vaikka iltaisin ja öisin autoja tulee sieltä täältä. Arvasin – yksin lähden säiliöautolähtönä sitten paikalle. Muitakin VPK:ta oli tulossa – sen näin virve-radiosta. Kuittasin itseni matkaan ja just kun sain sinivalot ja äänen päälle, tuli pari kaveria pihaan. Eikun pakki päälle ja pojat kyytiin. Viivettä tuli arviolta 45 sekuntia – vain. Ajomatkaa oli 5 kilometriä. Henkilöautot väisti todella hienosti, kun käytin sitä tekniikkaa mitä hälytysajokoulutuksessa on opetettu. Mutta se yksi traktori. Tunnistin meidän kylän mieheksi. Ei kuule, ei näe, mutta tiesin missä hän asui. Ajelin perässä ja odottelin, että kohta kääntyy. Niin tekikin. Sitten kohteeseen. Kaksi ensimmäistä yksikköä oli aloittanut autotallin ja auton sammutuksen ja heiltä oli kohta vesi loppumassa. Tultiin siis kreivin aikaan paikalle.”

Miten VPK-toiminta on muuttunut mukana olosi aikana?

"Koulutuksen merkitys on ollut aina tärkeä osa palokuntatyötä. Vieläkin se on vähän liian perinteistä eli kouluttaja puhuu ja oppilaat kuuntelevat. Siihen toivoisin selkeää muutosta esimerkiksi siten, että koulutus voisi olla näyttötutkintoon verrattavalla tavalla järjestetty. Olen kuullut, että uudistuksia olisi tulossa."

"Ehkä suurin muutos on ollut se, että työturvallisuuteen panostetaan enemmän. Vielä ei panostus ole teollisuuden tasolla, mutta suuntaus on oikea. Työturvallisuuden osalta on muuttunut esimerkiksi säännöllisten lihaskuntotestien pakolliseksi tuleminen. Perustoiminta on pysynyt ennallaan eli porukka harjoittelee säännöllisesti ja hälytystehtävät pyritän hoitamaan tehokkaasti."

Pekan mielestä toiminnan siirtyminen yksittäisiltä kunnilta aluepelastuslaitokselle on ollut positiivinen muutos. VPK:t pääsevät paremmin verkottumaan ja vaihtamaa kokemuksia sekä mielipiteitä kuin aiemmin kunnallisten palolaitosten aikaan.  

Mitkä ovat VPK-toiminnan haasteet ja parhaat puolet?

"Suurin haaste on saada uutta, aktiivista ja sitoutunutta väkeä mukaan toimintaan. Pirkanmaalla ollaan tekemässä sen eteen nyt yhdessä töitä. Parasta on hyvä porukka. Toiminnan ydin on tärkeä työ ihmisten hyväksi ja se henkii palokunnista." 

Minkälainen on Lempäälän VPK:n tulevaisuus?

 

"Olemme pyrkineet Lempäälässä panostamaan kalustoon, varusteisiin (myös eritystehtäviä ajatellen) sekä koulutukseen. Kun ensi vuonna vasteet uudistetaan, uskon, että meilläkin hälytysmäärä kasvaa. Hälytystehtäviä tulee olemaan entistä enemmän myös ympäristökuntiin."

Mikä on se kipinä, joka saa sinut innostumaan toiminnasta yhä uudelleen ja uudelleen?

"Hyvä porukka, se, että kaikki tekee yhdessä töitä hyvän asian eteen. Vähän niin kuin yksi sormen napsautus ja homma toimii. Lisäksi onnistumisen elämykset. Totta kai iso merkitys on välitön yhteydenpito pelastuslaitoksen suuntaan ja yhteistyö työvuorojen kanssa."

Keikkamuisto 2: ”Kesken työpäivän tuleva hälytys, joka meille tulevalla koodilla ja tiedolla kertoo normaalista keikasta ehkä hieman haastavasta, pistää aina miettimään. Pystynkö – ehdinkö lähtemään? Saadaanko porukkaa riittävästi paikalle, vai joutuuko päivystävä mestari tekemään lisähälytyksiä muille palokunnille. Tätä en miettinyt kauaakaan, kun puhelin kilahti. ”203 B tieliikenneonnettomuus” Nokkakolari valtatiellä.

Kulp – sanoi kurkkuni. Pakko lähteä jo senkin vuoksi, että kohteeseen on minun silloisesta olinpaikasta vain 1 km. Päätin siis mennä suoraan enkä paloaseman kautta. Tiesin, että ainakin Mikko irrottautuu työstään tämmöisen keikan tullen.

Matkalla muistelin taktiikkaa. Ensin auto turvalliseen paikkaan hätävalot päälle varoittamaan muita. Sitten potilaat – hiljaisin on kiireellisin. Soita VPK:n paloautoon ja tarkista tuleeko jätkät paikalle. Oli saatu 1 + 3 henkilön lähtö aikaiseksi ja minä ”siviilinä” lisäksi. Onneksi nokkakolari oli tapahtunut pienellä nopeudella. Potilaat olivat käveleviä. Autot rusinakunnossa, mutta ei polttoaine tai muutakaan vuotoa.

Odottavan aika on muuten todella pitkä. Useita minuutteja odottelin ja juttelin potilaiden kanssa. Samalla silmäilin muuta liikennettä, jotta voin varoittaa vielä paremmin jos joku näyttää tulevan päälle. Sitten kuului sireenin ääni – arvasin että poliisiauto. Niin olikin. Heille tilannetiedotus ja sitten kuuluikin jo joka puolelta ääntä lisää. Yksi oli tosi tuttu – oman VPK:n auto. Tilannetiedotuksen annoin lääkintäesimiehelle ja meidän yksikön johtajalle. Ja takaisin työpaikalle.”

Miten pystyt hyödyntämään siviiliammattiasi VPK-toiminnassa ja mitä VPK:ssa opittuja taitoja voit hyödyntää siviilityössäsi? 

"Paljonkin. Olen toiminut kouluttajana 20 vuotta eri kuljetusliikkeille ja kuljetuksia tarvitseville teollisuuden aloille. Yksi onnettomuustyyppi, mihin jo palokuntatyössäni aiemmin perehdyin, oli vaarallisten aineiden onnettomuudet. Pystyn nyt tuomaan esille koulutuksessa pelastuksen näkökulmaa ja VPK työssä kuljetus- ja teollisuuspuolen näkökulmaa. Lisäksi ajokorttikoulutuksen puolella hyvät käytännön esimerkit puree aina. Kun ilman nimiä ja paikkoja kertoo asioita, siinä saa kuulijan tunnepuolen heräämään ja se on tehokkainta koulutusta."