Turvallista Pirkanmaata tekemässä: Palokunnan pappi Antero

Paloasemien käytävillä törmää välillä mieheen, jolla on asema-asun lisukkeena liperit, joka laulaa ja soittaa palomiesten kanssa erilaisissa kokoonpanoissa ja joka osallistuu lähes joka viikonloppu pelastuslaitoksen työntekijöiden perhejuhliin. Tämä mies on palokunnan pappi Antero.

Koulutus ja työkokemus

Antero valmistui teologian maisteriksi vuonna 1986 ja oli pappina ensin Espoossa. Vuodesta 1988 lähtien hän on ollut töissä Tuomiokirkossa Tampereella. Papin perustyön lisäksi Antero on operatiivinen johtaja seurakunnassa ja hänelle kuuluu osittain kirkkoherralle kuuluvia työtehtäviä kuten henkilöstöhallintoa. 

Mitä tekee pappi paloasemalla?

Poliisilla on ollut tällainen työyhteisön oma pappi jo ennen pelastuslaitosta ja sieltä haettiinkin mallia sekä hyviä kokemuksia tällaiseen toimintaan. Papin rooli työyhteisössä kuuluu valmiussuunnitelmiin ja myös isoilla yrityksillä on omia nimikkopappeja. Pelastuslaitoksella Antero tarjoaa väylän keskustella mieltä painavista asioista eli hänen tehtävänsä on olla läsnä.

 ”Olen ollut palokunnan pappina vuodesta 2005 ja alusta asti olen käynyt paloasemilla kerran viikossa. Työnkuvani täällä olen saanut itse päättää ja toimialueeseeni kuuluu Tampereen kaupungin alueen paloasemat sekä lähikuntien paloasemia. Muistaakseni ajatus palokunnan omasta papista lähti pelastuslaitoksen puolelta eikä tätä tarvinnut miettiä hetkeäkään. Palokuntamaailmaan pääsy oli tuohon aikaan sopiva muutos työhöni, koska kaipasin uudistusta omaan työhöni - tämä tuntui lähes tilaustyöltä. Oma VPK-nuorisotaustani Orivedeltä vaikutti myös siihen, että koen toimimisen paloasemilla itselleni sopivaksi ja niiltä ajoilta on täällä paljon tuttuja.”

Alkuaikoina Antero lähti mukaan hälytystehtäviin, jotta pääsi tutustumaan palomiesten työhön paremmin. Lisäksi hälytystehtävissä Anterolla oli luonteva rooli olla omaisten tukena. Varsinaisesti hälytyksiin lähtemisestä ei ole tarkasti sovittu mitään, mutta isompien onnettomuuksien kohdalla saatetaan Anteroa pyytää lähtemään mukaan, mikäli mies asemalla juuri silloin on. Anteron rooli on pitää työyhteisöstä huolta eikä niinkään keskittyä onnettomuuksien uhreihin ja heidän omaisiin. 

Antero on alusta asti pukeutunut asema-asuun ja hänet erottaa joukosta vain asema-asun kaula-aukosta pilkistävät papin liperit. Asema-asu on varmasti auttanut henkilökunnan suhtautumiseen ja Antero kokee kuuluneensa alusta asti porukkaan. Päivänsä aika Antero pyrkii kiertämään paloasemalla eri puolilla ja olla mahdollisimman monelle tavoitettavissa. Kuitenkin eniten Antero tapaa operatiivista henkilöstöä.

Mitä asioita papille oikein kerrotaan?

Pelastuslaitoksella Anterolle on muodostunut tärkeä rooli, hän on se jolle voi puhua asiasta kuin asiasta.

”Vaikeista asioista ei välttämättä heti puhuta, vaan asiat tulevat keskusteluun ajan myötä. Välillä puhutaan yllättävät vanhoistakin asioista. Nykyään tarve on olla tavoitettavissa ja läsnä. Työyhteisön kysymysten lisäksi halutaan usein puhua myös henkilökohtaisia asioita. Työni palokunnan pappina ei rajoitu vain kertaan viikossa vaan olen usein myös toimittamassa henkilökunnan tai perheen jäsenten vihkimiset, lasten kastamiset ja hautajaiset. Koen, että henkilökunnalla on matala kynnys lähestyä minua niin töissä kuin vapaa-ajallakin.”

Vaikka Antero on pappi, ei itsetarkoitus ole puhua pelkästään uskon kysymyksistä. Usein miten puhutaan perheen asioista, avioliiton ongelmista tai taloudellisista asioista. ”Mutta yllättäen tulee hengellisiäkin pohdintoja, jotka alkavat usein herjalla. Uskon asioiden puhumisessa en tee aloitetta itse vaan sen tekee aina joku muu. Toisaalta olen ollut paloasemalla niin kauan ja tiedän ihmisten elämästä ja taustoista aika paljon, että osaan kysyä jotain sellaista mistä saa helposti keskustelun aikaiseksi.”

Vierastetaanko pappia?

”Vastaanotto palokuntamaailmaan oli hyvä ja omien töiden kautta tuttuja oli täällä jo etukäteen. Tutut esittelivät sitten muille, mutta oma paikka piti lunastaa ja luottamus ansaita ihan itse. En tehnyt mitään valmista suunnitelmaan miten toimin tai miten lähtisin työtä tekemään. Heti alusta asti koin, että minut otettiin palokunnan omaksi papiksi ja suurin osa kirkollisista toimituksista (kasteet, häät ja hautajaiset) kohdistuu pelastuslaitoksen henkilöstöön. En pidä sitä rasitteena vaan saan sitä kautta uusia kontakteja ja näen millainen on työntekijän siviiliverkosto.”

”Työtehtävissä on henkilöillä tietenkin eri rooli kuin kahvipöydässä ja porukka osaa toimia tilanteen mukaan. Ei kukaan vedä mitään roolia siksi, että pappi istuu pöytään. Kyllä se kielenkäyttö ja vitsit ovat ihan samalla tasolla. On hyvä, että pappiin osastaan suhtautua luontevasti. Ja tuo luontevuus onkin lisääntynyt vuosien myötä. Tosin henkilöstön vaihtuvuutta on tapahtunut jonkin verran ja vaikka vanhoihin tuttavuuksiin olisikin helppo tukeutua, tulee myös uudet työntekijät ottaa huomioon."

  

Millainen työyhteisö pelastuslaitos on?

”Kaveriverkosto on todella tiivis, vastaavaa en tiedä olevan muualla. Porukka on lojaalia keskenään ja, jos jollain menee heikosti, siviilissä autetaan. Täällä työkaverit uskaltavat tukeutua toisiinsa ja soittelevat toisilleen. Paljon ollaan myös tekemisissä perheiden kesken ja pyydetään työkavereita lapsille kummeiksi. Tämä porukka auttaa oikeasti toisiaan!”

”Olen mielestäni päässyt aika hyvin mukaan kaveripiireihin. Yhden tuttavuuden kautta aukeaa  monesti laajempi verkosto johon pääsee itse mukaan. Vaikka jättäytyisin syrjään tästä tehtävästä, ystävyyssuhteet todennäköisesti  jatkuisivat.”

Anteron harrastukset liittyvät myös paljon pelastuslaitoksen työyhteisöön. Hän on mukana useammassa soittokokoonpanossa, joista osa menee ristiin toisten kanssa. Uutena harrastuksena on pelastuslaitoksen mieskuoro, jossa Anterolla on ollut ns. ”kummisedän” rooli eli hän on auttamassa alkuunpanossa, mutta  myös osallisena. Vaikka hän käy kuntosalilla talon ulkopuolella, törmää hän sielläkin usein  talon väkeen. Lisäksi joskus on järjestetty yhteisiä reissuja moottoripyörillä.

 Mitä haasteita pelastuslaitoksella on?

Anteron mielestä pelastuslaitoksen haasteena on iso organisaatio, jossa hierarkisuus voi ajaa vuorovaikutuksen ohi. Kaikilla tasoilla pitäisi toimia tasavertaisesti ja vuorovaikutuksen olla avointa. Lisäksi isolle osalle henkilökuntaa vuorotyö aiheuttaa haasteita omaan elämään.

”Vuorotyötä ja tällaista välillä henkisesti rankkaa työtä tekevillä työ heijastuu myös kotiin, saattaa tulla kitkoja ja hankaluuksia. Varsinkin, jos perheessä toinenkin on vuorotöissä. Vaikean työvuoron jälkeen ei välttämättä olla puolison kanssa samalla tasolla, koska ajatukset voivat olla vielä töissä. Kontrasti korostuu juhlapyhien aikaan; rankoista keikoista on kodin idylliin välillä pitkä matka.”

Minkälainen rooli paloasemakäynneillä on itsellesi?

”Haluaa pitää kiinni tavoitteestani jalkautua konkreettisesti tänne ja olla osa porukkaa. Ilman tätä työnkuvaa en pääsisi luontevasti tekemisiin näin ison porukan kanssa. Koen tämän olevan näköalapaikka ihmisen elämään ja saan uusia ajatuksia myös papin työhöni. Kirkolla on sama intressi, eli toimitaan ihmisten hyväksi ja jalkaudutaan ihmisten keskuuteen. Koen, että kirkko voi tässä antaa jotain niille, jotka toimivat muiden auttamiseksi. Jonkinlainen vaikutus on myös omaan elämääni, koska vaimo kyllä kotona huomaa, kun olen käynyt paloasemalla, liekö vitsit sitten erilaisia kuin normaalisti.”

  

 

Miten oma työyhteisö suhtautuu työhösi pelastuslaitoksella?

”Tampereella tehdään työpaikkatyötä parinkymmenen yrityksen kanssa, mutta pelastuslaitos ja poliisi ovat ainoat julkiset organisaatiot. Kirkko suhtautuu hyvin myönteisesti tämänkaltaiseen työhön, jossa ollaan lähellä ihmisiä heille luonnollisissa tilanteissa. Pappia on helppo lähestyä omalla reviirillä.”

Mikä on palokunnan pappina olossa merkittävää?

”Saan kurkistaa tärkeää ja välillä rankkaakin työtä tekevien henkilöiden siviilipuolelle ja saada siitä käsitystä ja nähdä mitä on taustalla. Se, että jaksaa täällä tarkoittaa, että tukea on taustalla. Aiemmin pidettiin parina vuonna 112-päivän iltajuhla, jossa oli mukana pelastuslaitoksen, poliisin ja hätäkeskuksen työntekijöitä puolisoineen. Ensin oli ehtoolliskirkko ja sen jälkeen vapaamuotoinen illanvietto, jossa oli mm oman väen musiikkiesityksiä. Toiveeni on, että jollain tapaa voitaisiin taustajoukkoja muistaa tämäntyyppisillä tilaisuuksilla. Esimerkiksi äitienpäivälle voisi kehitellä jonkun tilaisuuden.”