Turvallista Pirkanmaata tekemässä: vs. palomies Aleksei

Pelastuslaitoksella vs. palomiehenä toiminut Aleksei tuli pelastuslaitokselle harjoitusalueen hoitajaksi, mutta harjoitusalueen poistuttua käytöstä Aleksei avusti työvuoroja harjoitusten valmisteluissa. Aleksei on syntynyt Venäjällä Pohjois-Karjalassa ja hän oli 16 vuotias perheen muuttaessa Suomeen. Ihan juureton Aleksei ei Suomessa ole vaan hänen isänisänsä on kotoisin Mouhijärveltä. Positiivinen ja aina iloinen Aleksei on poikkeuksellisen ystävällinen ja avulias. Aleksei kertoo, että hänen heikko kohtansa on toscapiirakka. Tämän tekstin julkaisemisen aikaan Aleksei on suorittamassa asevelvollisuuttaan.

Minä, Aleksei

Aleksei on syntynyt 80-luvun puolivälissä Venäjän Pohjois-Karjalassa, mutta juuret ovat tiukasti Pirkanmaalla. Aleksein isänisän on Mouhijärveltä kotoisin ja muutti ennen sotia Venäjälle. Isotäti yritti etsiä veljeään Suomesta käsin siinä onnistumatta, koska esimerkiksi kirjeet eivät menneet perille. Vaari oli armeijassa upseerina ja ulkomaalaisena hieman tarkkailussa. Punaisen ristin kautta Aleksein isotäti löysi lopulta veljenpoikansa perheineen.

"Isäni oli pelastuslaitoksen palveluksessa Suojärvellä. Saatuaan siirron Aunukseen aluepalopäälliköksi hän tapasi äitini, joka oli tuolloin Aunuksen kaupungin palokunnan päällikkönä. Muutaman vuoden päästä isäni sai siirron Segezaan, jossa olen syntynyt. Sitten perheemme muutti vielä 20 km pohjoiseen Nadvoizin kylään, jossa äiti aloitti venesataman palotarkastajana ja isä päällikkönä. Kun täytin 12-vuotta, vanhempani jäivät eläkkeelle palvelusajan tultua täyteen ja muutimme Petroskoihin, missä isäni perusti oman vartiointikoulun. Pian tämän jälkeen sukulaiset houkuttelivat meitä muuttamaan Suomeen ja muutimmekin käytyäni lukion loppuun. Silloin jo aikuinen siskoni jäi perheineen asumaan Venäjälle. En usko, että koskaan muuttaisin pysyvästi takaisin Venäjälle. Vaikka isä osasi Suomea,  sitä ei kotona puhuttu, kuten ei karjalankieltäkään vaan puhuimme aina venäjää."

Ensimmäiset vuodet Suomessa

"Muutimme Suomeen maaliskuussa ja jo huhtikuussa olin terveydenhuolto-oppilaitoksessa suomenkielen kurssilla. Kurssi kesti vuoden ja mielestäni kielen oppiminen oli helppoa. Toki oppimista auttoivat paljon suomalaiset sukulaiset, joiden kanssa olimme tekemissä paljon. Sukulaiset olivat meille hyvä tukiverkosto. Emme tunteneet täältä ketään venäläisiä vaan olimme tekemisissä ainoastaan suomalaisten kanssa. Siinä kielitaito karttui nopeasti. Suomen kielessä on helppoa se, että sanat lausutaan juuri niin kuin ne kirjoitetaan. Venäjän kielessä on esimerkiksi pehmeitä ja kovia merkkejä, jotka vaikuttavat ääntämiseen."

"18-vuotta täytettyäni menin kesätöihin isän pikkuserkun alumiinivalimolle. Kesän lopussa minulle tarjottiin oppisopimuspaikkaa ja sitä kautta opiskelin työvälinevalmistajaksi. Valmistuin elokuussa 2006 ammattiin ja jatkoin työvälinevalmistajana metallitöiden parissa. Muutimme vuonna 2005 Vesilahdelle ja siellä liityin VPK:hon. Aloitin heti kurssien käymisen ja olen käynyt melkein kaikki kurssit, viimeisimpänä palokunnan päällikkökurssin. Venäjällä harrastin lentopalloa ja sitä harrastusta jatkoin Suomessakin toimimalla junioreitten valmentajana."

Kahden maan kansalainen

"Sain Suomen kansalaisuuden tammikuussa 2012, hakemus tosin oli toimitettu jo vuonna 2009. Perusteluni kansalaisuuden hakemiseen oli se, että olin asunut maassa 10 vuotta. Isäni sai kansalaisuuden nopeammin, koska hänen isänsä oli suomalainen. Hieman yllätyksenä tuli se, että olen kutsuntavelvollinen. Ikäni puolesta nyt on viimeinen mahdollisuus käydä armeija ja tie armeijaan käy heinäkuussa, hieman huonoon aikaan työ- ja opiskeluhaaveiden takia. Jos olisin mennyt sinne 18-vuotiaana, olisi tilanne ollut ihan toinen. Nyt vaille kolmekymppisenä pitää huolehtia eri tavalla velvollisuuksista, jollain tavalla pitäisi hoitaa asuntolaina ja työasiat." 

"Venäjän kansalaisuus tarkoittaa sitä, että saan matkustaa sinne ilman viisumia. Suomen kansalaisuus taas avaa ovet maailmalle. Ennen kansalaisuutta minulla oli pysyvä oleskelulupa, joka oli todellakin pysyvä eli sitä ei tarvinnut uusia. Oleskeluluvan saamiseksi piti rekisteröityä Venäjän konsulaatissa. Koen olevani venäläinen syntyperän, juurten ja kasvatusten ansiosta, mutta totta kai elän tämän maan sääntöjen mukaan. Parasta venäläisyydessä on se, että siellä on kasvatus ja koulumaailma toisenlaisen. Perheessä vallitsee sisäinen kunnioitus ja vanhempia henkilöitä teititellään. Tästä olenkin joutunut poisoppimaan tietoisesti. Kouluissa opettajaa teititellään koko koulu-uran aikana, koskaan ei sinutella. Lisäksi kaikkia tuntemattomia teititellään."

"Vanhempien kanssa puhun venäjää, mutta tiettyjä sanoja ei käännetä, eli paljon puheessa on molempia kieliä sekaisin. Jos suomenkielisiä on läsnä, vältän venäjän puhumista ja ajattelen oikeastaan aina suomeksi. Monesti en ymmärrä välttämättä suomalaista huumoria, pitäisi tietää millaisille asioille on totuttu nauramaan."

Työ pelastuslaitoksella

"Aloitin pelastuslaitoksella palomiehen sijaisena vuonna 2010 Lempäälässä ja olin siellä vuoden 2011 syksyyn. Lempäälässä vastaanotto oli hyvä. Kukaan ei ole koskaan puhunut mistään suomalaisuudesta tai yleensä kansalaisuudesta. Määräaikaisuus loppui, kun Lempäälässä siirryttiin vuorokausirytmiin. Palasin takaisin metallitöiden pariin. Huhtikuussa 2012 minulle tuli mahdollisuus tulla pelastuslaitokselle vs. palomieheksi hoitamaan harjoitusaluetta ja suostuin heti. Toiveissani on päästä pelastusopistoon pelastajakurssille, mutta toisaalta tykkään nykyisestäkin työstäni paljon."

"Tehtäväni on valmistella harjoitukset niin, että työvuorolla menee mahdollisimman vähän aikaa harjoitusten etukäteisvalmisteluihin ja aika voidaan käyttää tehokkaasti harjoitteluun ja, että yksikkö palaa mahdollisimman pian hälytysvalmiuteen. Työni on itsenäistä ja saan tehdä töitä mukavien ihmisten kanssa. Organisaatiossa paikkani alkaa olla pikkuhiljaa selvä ja minua osataan hyödyntää. Esimiesten vain pitää tietää, mitä harjoituksissa halutaan harjoitella, niin pystyn paremmin auttamaan työvuoroja. Toimialueeni on itäinen pelastusalue, mutta nyt on tullut tehtyä avustavia töitä myös läntiselle ja pohjoiselle pelastusalueelle.  Koen olevani yksi muiden joukossa ja olen päässyt hyvin porukkaan mukaan."

Pelastustoiminta Venäjällä

"Pelastustoiminta kuuluu Venäjällä hätätilaministeriön alaisuuteen ja osa palokunnista on erikoistunut alueellisesti esimerkiksi metsäpalojen sammuttamiseen. Venäjällä on panostettu kansainväliseen toimintaan ja siellä on ympärivuorokautinen lentokonepäivystys miehistöineen lähtövalmiudessa. Tämä on vastaava kuin Suomessa toimiva FRF."

"Pelastustoiminta ei ole enää sotilaallinen organisaatio vaan virat ovat siviilivirkoja. Toisaalta käytössä on sotilaallinen hierarkia ja arvonimikkeet. Pelastuskouluja on eri paikkakunnilla ja päällystötutkinnon voi suorittaa Pietarissa. Periaatteessa pelastustoiminta on samanlaista idästä länteen vaikka maantieteellisesti kyse on valtavan isosta maasta"”

"Hälytyksen tullessa jokaiselle toiminnolle on oma aikansa. Esimerkiksi kesällä lähtöajan tulee olla 40 s ja talvella 50 s. Sammutusmenetelmät ovat hieman erilaisia kuin Suomessa. Savusukelluksessa käytetään turvaköyttä, jolla annetaan merkkejä. Varusteet ja kalusto ovat hyvällä tasolla ja tarkoituksenmukaisia, joitain eroja on meillä käytössä oleviin varusteisiin. Esimerkiksi pelastussukeltajilla on erilaisia pukuja kuten märkäpuvut ja syväsukelluspuvut. Muutos Neuvostoliiton aikaisiin varusteisiin on valtava, kun esimerkiksi Zernobylin onnettomuudessa palomiehillä oli varusteina kumisaappaat ja hiukkassuodatin.
Paloauton kuljettajat on vakiokuljettajia. He ovat vuorosta toiseen auton ja koneen käyttäjiä. Jokainen kuljettaja huolehtii omasta ajoneuvostaan työvuoron aikana. Neljän työvuoron lisäksi on päivätyössä automestari, joka huolehti koko aseman autokalustosta. Muuten yksikössä ovat esimies ja neljä palomiestä." 

"Onnettomuuksien ehkäisytyöhön on panostettu tekemällä palotarkastuksia ja pitämällä kouluissa oppitunteja. Lisäksi mainoksiin panostetaan ja Venäjällä tehdyt mainokset voivat meistä tuntua jopa raaoilta. Mikäli haluaa katsoa naapurimaan turvallisuusviestintää, voi sitä katsoa esimerkiksi YouTuben kautta." Valistusvideo

Turvallista Pirkanmaata tekemässä: Ylipalomies Harri

Ylipalomies Harrista sanotaan, että hän on esimerkillinen, tunnollinen ja ammattitaitoinen. Pelastuslaitoksen mieskuorossa laulava Harri on rauhallinen ja pitkän uransa aikana hän on varmasti nähnyt ja kokenut kaiken mitä palomiehen työssä voi nähdä ja kokea.

Koulutus ja työhistoria

Harri kouluttautui ensin sähköasentajaksi ja vietti armeijassa vuoden 1982-1983. Tämän jälkeen hän työskenteli trukkikuskina ja ajautui sitten pelastusalalle.

”Olin Tampereella palomieskurssilla keskuspaloasemalla neljä kuukautta vuonna 1984. Sitten suoritin sairaankuljettajan pätevyyden terveydenhoito-oppilaitoksesta tammi-huhtikuussa vuonna 1985. Tämä pätevyys oli pakollinen Tampereelle töihin tuleville. Toukokuun lopussa pääsin sijaiseksi ja vuonna 1986 aloitin avoimen viran hoitajana. Palomiehen viran sain tammikuussa 1987. Avoimen viran hoitaminen oli tavallaan koeaika ennen viran saamista. Turvallisuusselvitystä tai muita taustaselvityksiä ei tuohon aikaan sen kummemmin tehty, mutta osalla jäi virka saamatta, jos koeajan aikana tuli esille jotain epäselvyyksiä.

”1980 luvulla Tampereella oli keskuspaloaseman lisäksi paloasemat Hervannassa, Pispalassa ja Linnainmaalla. Viran saanut palomies sijoitettiin ensin pariksi vuodeksi keskuspaloasemalle ja sitten vuodeksi sivuasemalle. Tämän jälkeen asemapaikkaa vaihdettiin aika ajoin niin, että kaikki tekivät töitä kaikilla paloasemilla jonkin aikaa. 2000 luvulla tuli käytäntö, että sivuasemille siirrettiin ylipalomiehiä, jotka pysyivät olemaan yksikön vanhimpia. Pienemmillä paloasemilla ei ollut varsinaista yksikönjohtajaa, vaan nämä yksikön vanhimmat vastasivat osaltaan asemapalveluksen ohjaamisesta ja toimivat esimiehinä hälytyksissä. Aiemmin ylipalomieheksi valittiin suoraan virkaiältään vanhin, kun edellinen lähti eläkkeelle, mutta taisin olla ensimmäisiä, jotka joutuivat nimikettä hakemaan. Tuo tapahtui muistaakseni vuonna 2003. Samoihin aikoihin kävin myös nostolavakuljettajan koulutuksen.

Miten ylipalomiehen työ eroaa palomiehen työstä?

”Ylipalomiehen työkuva ei periaatteessa poikkea palomiehen työstä, mutta monet ylipalomiehet ovat käyneet yksikönjohtajakoulutuksen, jolloin he voivat toimia paloesimiesten sijaisina. Ylipalomiehen rooli on tavallaan toimia esimerkkinä, hyvässä ja pahassa. Ylipalomiehet osoittavat paloaseman toimintakulttuurin ja he ottavat automaattisesti uudet kaverit vastaan työvuoroon. Nuoret palomiehet osaavat palomiestaidot, mutta heillä ei ole tietoa talon sisäisistä ohjeista ja siitä, miten talossa toimitaan.”

”Palomiehen työhön kuuluu asemapalvelua ja hälytyksiä palo-pelastustehtäviin. Asemapalvelulla tarkoitetaan kaikkia toimintoja asemalla eli esimerkiksi paineilma-, letku- ja pienkonehuoltoa. Vastaamme itse siitä, että käyttämämme laitteet ja koneet toimivat. Kaiken, mitä paloautossa on kyydissä, on toimittava ja oltava käyttökunnossa hälytysten varalta. Esimerkiksi huoneistopalo voi kestää tunnista puoleentoista, mutta hälytystehtävän jälkeinen huolto kestää ainakin tuplasti sen. Hälytyksen jälkeen ajoneuvot laitetaan heti kuntoon eli vaikka olisi ollut pitkä tehtävä ja miehet olisivat väsyneitä, autot on saatava hälytysvalmiuteen heti. Autoissa huolehdimme polttoaineen tankkauksen, vesisäiliön täytön sekä täydennämme kalustoa, esimerkiksi käytettyjen letkujen tilalle laitetaan puhtaat letkut hyllystä ja paineilmapullojen tilalle täydet pullot.  Autojen jälkeen on miesten vuoro huoltaa itsensä ja sen jälkeen aloitetaan kaluston puhdistus ja kunnostus. Letkupesujen, koneiden korjausten ja paineilmalaitteiden huollon jälkeen hälytystehtävä on vasta osaltamme ohitse. Työvuoroon kuuluu myös aina oppitunti sekä liikuntatunti. Näitä ei aina voida järjestää hälytysten takia.”

”Kun pelastuslaitos aloitti turvallisuusviestinnän päiväkodeissa ja kouluissa, olin  alusta asti mukana tekemässä sitä. Tykkään tehdä lasten ja nuorten parissa töitä ja on hienoa, että palomies on odotettu vieras. Meitä kuunnellaan ja lapset ja nuoret kyselevät paljon sekä osallistuvat innokkaasti keskusteluun.”

Harri on saanut myös UKK:lla kuntotestaajan koulutuksen ja toimii pelastuslaitoksella kuntotestien tekijänä. Hän opiskelee työn ohessa avoimessa yliopistossa liikuntalääketiedettä ja perusopinnot suorittaneena opiskelee nyt aineopintojen parissa. Opiskelu on puoliksi harrastus, mutta siitä saatava tietotaito on eduksi hänen työssään, varsinkin kuntotestien tekemisessä. 

Mitkä ovat työsi haasteita?

”Ikääntyminen on aina haaste tässä työssä, koska joka vuosi tulee kilometrejä mittariin. Itselläni on takana 28 vuotta vuorotyötä ja palautuminen valvottujen öiden ja raskaiden työvuorojen jälkeen kestää kauemmin kuin nuorena miehenä. Vuorotyö ei ole kuitenkaan ollut ongelma, vaan se on aina sopinut minulle vaikkakin se jättää jotain jälkiä ja ehkäpä elimistö pitäisi enemmän säännöllisestä elämänrytmistä. Vaikka öiseen aikaan olisi mahdollisuus nukkua, en ole koskaan oikein osannut nukkua työvuorossa, olen enemmänkin torkkuja. Tietotekniikka on myös haaste, koska sen käyttäminen ei ole ikäluokalleni niin luontevaa. Tekisi mieli saada tietoa muutakin kautta kuin koneen välityksellä. Esimiehen sijaisena pitää tehdä kaikki samat kirjaukset ja raportoinnit, kuin varsinaisen esimiehenkin, ja välillä tuntuu, että ihan kaikesta raportoidaan.”

Millaisia vuosittaisia testejä tehdään palomiehille?

”Vuosittain teemme polkupyöräergometri- ja lihaskuntotestin sekä kaksi kylmää ja kaksi kuumaa savusukellusharjoitusta..  Lihaskuntotestit eivät stressaa ja mietitytä, vielä. Vaatimukset ovat meillä vähän iäkkäämmillä palomiehillä ihan samat kuin nuorilla miehilläkin Perustaitoihin liittyviä pakollisia harjoituksia tehdään pitkin vuotta työvuoroissa. Tällaisia harjoituksia ovat mm perusselvitys-, köysi- ja nostolavaharjoitukset. Aiemmin jokaisella työvuorolla oli oma palomestari, joka järjesti harjoitukset, mutta nykyään harjoitussuunnitelmat ovat kaikille yhtenäiset. Mikäli sovittuna harjoituspäivänä on hälytyksiä, on määrätty rästipäiviä, jolloin näitä väliin jääneitä harjoituksia sitten suoritetaan."

Minkälainen työpaikka pelastuslaitos on?

”Työnantajana pelastuslaitos on muuttuva, toisinaan tuntuu, että koko ajan on ilmassa muutoksen tuulia. Itse työ on kuitenkin haastavaa ja monipuolista ja työyhteisö on loistava. Oma työvuoro on tiivis porukka ja olemme siviilissäkin tekemisissä toistemme kanssa. Kokonaisuutena pelastuslaitos on niin iso ja paloasemia on laajalla alueella, että koko porukkaa on mahdotonta tuntea. Tätä varten toivoisin, että meillä olisi enemmän yhteisiä tapahtumia.”

Onko mieleen jäänyt vuosien varrelta jotain hälytyksiä?

”Pari isompaa tulipaloa on jäänyt mieleen. Kerrostalossa, jossa oli liikehuoneistoja, syttyi yöllä tulipalo. Tilanne oli edennyt varsin nopeasti ja palo oli levittänyt savua porraskäytävään. Meidät määrättiin toiselta paloasemalta tulipaloa lähinnä olevalle paloasemalle. Emme menneet kohteeseen vaan aloimme tehdä huoltotoimenpiteitä eli huolehdimme miehistölle uusia varusteita kastuneitten tilalle, teimme paineilmahuoltoa sekä pesimme letkuja. Hälytystehtävä jatkui yli vuoronvaihdon ja mekin jatkoimme huoltojen tekemistä oman vuoron loppumisesta huolimatta. Vaikka emme olleet tapahtumien ytimessä, olimme tilanteessa mukana. Kylmän ilman takia huollon oli toimittava ja myös palomiesten jaksamiseen piti kiinnittää huomiota. Kuulimme koko ajan radiokeskustelun ja olimme perillä tilanteen vakavuudesta. Ja koko ajan olimme myös valmiudessa päällekkäisiä tehtäviä varten.”

”Toinen mieleen jäänyt tulipalo oli myös kerrostalossa, jossa oli liikehuoneistoja. Katutasossa syttyi tulipalo ja se saatiin kyllä sammumaan. Tässä vaiheessa luultiin, että tilanne on hoidettu. Sitten huomattiin, että katolta tuleekin savua. Palo oli päässyt leviämään vintille ilmastointihormia pitkin hormin savusulun petettyä. Siitä se työ sitten vasta alkoi. Nostolava-auton avulla aloitettiin katon avaaminen ja osa miehistä meni sisältä portaikon kautta kohti palopaikkaa. Kyseessä oli vanha talo, jonka kattorakenteet olivat aika haastavat sammuttamisen kannalta. Vinttiä oli siivottu hieman aiemmin, onneksi, koska muuten siellä olisi ollut aika huomattava palokuorma. Taktiikkana oli rajata palo tiettyyn paikkaan ja se mikä paloi, sai palaa. Tässäkin tapauksessa sammutustoimet jatkuivat pitkälti yli vuoronvaihdon. Talon ylin kerros tuhoutui ja seuraava kerros kärsi huomattavista vesivahingoista. Suojasimme myös asuntojen ja toimistojen omaisuutta sekä kannoimme arvokkaita tavaroita savun ja veden alta pois.”

Eräs kesäinen työvuoro

• Aamulla yksikön tarkistus, mikä tehdään joka aamu. Siihen kuuluu myös  varusteiden (sammutusvarustus, paineilmalaitteet, radiot) tarkistus ja paikoilleen sijoittelu. Toimin tässä vuorossa esimiehenä, koska asemamme varsinainen esimies lähetettiin aamupäivällä naapuriasemalle esimiestä tuuraamaan.
• Aamupäivällä lähdettiin Ylöjärven vanhalle asemalle pesemään letkuja. Viimeaikaiset tulipalot ovat tuottaneet aika kovan suman letkunpesuun
• Ruokailemaan päästiin noin yhden aikaan iltapäivällä
• Heti ruokailun jälkeen tuli automaattihälytys. Tehtävään lähti neljä yksikköä. Hälytys ei aiheuttanut meille suuria toimenpiteitä.
• Myöhään illalla yksikkölähtö; savun hajua porraskäytävässä. Normaalit toimenpiteet tämänkaltaisissa tehtävissä: parille kaverille savusukellusvarustus päälle ja tiedustelua. Jotain pientähän sieltä löytyi, mutta ei aiheuttanut meiltä sen enempää toimenpiteitä. Saatiin ainakin sen portaan asukkaat pelästymään ja ihmettelemään mitä on oikein tapahtunut.
• Yöllä tuli liikenneonnettomuus, missä oli osallisena yksi auto, jossa oli yksi matkustaja. Vauhtia oli ollut sen verran paljon, että auton kaikki turvalaitteet olivat lauenneet (kaikki airbagit) ja auto oli kietoutunut vahvan tolpan ympärille. Tehtävään hälytettiin yksi pelastuksen yksikkö ja 3 ensihoidon yksikköä, joista yksi oli pelastushelikopteri. Meidän yksikkö oli ensimmäisenä paikalla, jolloin jaoin hommat niin, että takapenkin kaksi kaveria menee auton kimppuun varmistamaan, ettei se syty palamaan ja minä sekä kuski menimme varmistamaan potilaan kunnon. Pojat laittoivat auton virrattomaksi ja imeyttivät valuneet nesteet maasta. Potilas oli tajuissaan koko ajan ja säästyi suuremmilta vammoilta, jonka raportoin ilmassa olevalle lääkärille. Näiden tietojen pohjalta lääkärikopteri ei laskeutunut tilannepaikalle, vaan ohjeisti matkalla ollutta ensihoidon hoitoyksikköä. Tilanne päättyi onnellisesti ja vakavilta henkilövahingoilta vältyttiin vaikkakin auto romuttuikin lunastuskuntoon. Poliisin tehtäväksi jäi onnettomuuden syyn tutkinta ja autonromun hinauksen hoitaminen.
• Kaikista tehtävistä tehdään myös Pronto-asiakirjat, jossa raportoidaan tilanteen tarkka tapahtumasarja. Nämä raportoinnit kuuluvat esimiehelle, joten aamuyön tunteina niitä sitten kirjoitin.
• Aamulla aseman molemmat paloautot pestiin. Meillä on sellainen tapa, että seuraava työvuoro saa aina puhtaan auton, jolloin työvuoron aloittaminen on mieluisaa.
• Myös asema laitetaan kuntoon; roskat viedään, tiskit tiskataan ja varmistetaan, että asema on muutenkin siistissä kunnossa.
• Aamulla klo 8:00 on työvuoron vaihto, jolloin seuraava vuoro ottaa vastuun asemasta ja tulevista hälytyksistä. Seuraavan vuoron pojat tulivat reilusti ajoissa töihin ja ehdimme siinä vähän jutustella niitä näitä.
• Sitten polkupyörän selkään ja kotiin nukkumaan. Aurinko paistoi ja oli lämmintä.

Turvallista Pirkanmaata tekemässä: Palotarkastaja Sami

Palotarkastaja Sami päätyi pelastusalalle muutaman mutkan kautta, mutta kipinänä pohjalla oli lapsuudessa aloitettu VPK-harrastus - mikä on edelleen tärkeä osa Samin elämää. Palotarkastajan työn lisäksi hän toimii palotarkastusinsinöörin sijaisena. Työssään hänen täytyy muistaa hämmästyttävä määrä säädöksiä, suojaetäisyyksiä, mittoja, säilytysrajoja sekä erilaisia ohjeita. Rennon vaikutelman itsestään antava Sami on hyväntuulinen ja avulias.

Miten päädyit pelastusalalle?

”Aloitin 12-vuotiaana VPK-harrastuksen Ylöjärvellä ja tuolloin isoveljeni oli jo VPK-nuorissa. Meillä on pienimuotoinen sukurasite tähän ja suvussamme on paljon vapaapalokuntalaisia. Suoritin insinööritutkinnon Porissa vuonna 2002 ja jatkoin VPK-harrastusta opiskeluaikanani Porin VPK:ssa. Silloin oli juuri käynnissä hätäkeskusjärjestelmän valtiollistaminen ja Porissa kunnallisesta aluehälytyskeskuksesta (AHK) oli siirtynyt työntekijöitä Hätäkeskuslaitokselle töihin. Porin VPK:sta kyseltiin sijaisia ja pääsin AHK:n töihin. Olin kuukautta aikaisemmin valmistunut, saanut työpaikan ja muuttanut takaisin Ylöjärvelle. Armeijaan lähtöön oli puoli vuotta ja ajattelin tuon hätäkeskus-työn olevan ainutlaatuinen mahdollisuus ja kokemus. Siispä lähdin takaisin Poriin.”

”AHK-kokemus oli kaikin puolin silmiä avaava. Teknisesti pärjäsin järjestelmien ja koneiden kanssa hyvin, mutta haasteita aiheutti esimerkiksi ensihoidon riskien arviointi. VPK:n kautta olin toki käynyt kursseja pelastustoiminnasta, mutta opin tuolloin paljon uutta. Nurjana puolena koin tilanteet, joissa joutui neuvomaan vaikkapa elvytystä tai potilaina oli lapsia. Myös mielenterveyspotilaiden kanssa oli haastavaa, koska usein heidän soittonsa olivat vain keskustelukaverin hakemista.”

”Olin armeijassa vuoden ja valmistuin vänrikkinä suojelukoulusta. Aloitin armeijan jälkeen työnhaun ja huomasin, että pelastuslaitokselle haettiin palotarkastajaa. Samana päivänä, kun pääsin armeijasta, minua pyydettiin työhaastatteluun. En saanut kyseistä virkaa, mutta pääsin vs. palotarkastajaksi ja aloitin helmikuussa 2004 ja kesällä sain vakituisen viran. Samaan aikaan meitä aloitti kolme palotarkastajaa ja olemme kaikki edelleen pelastuslaitoksella töissä. VPK-taustallani oli varmasti positiivinen vaikutus töihin pääsemisessä, koska tutkintovaatimuksen lisäksi piti olla perehtyneisyyttä alaan.”

Mikä on työnkuvasi palotarkastusinsinöörinä?

”Tällä hetkellä toimin vs. palotarkastusinsinöörinä ja vastuualueenani on läntinen valvonta-alue. Alaisenani on kuusi palotarkastajaa ja esimiehenä vastaan henkilöstöhallinnosta eli lomien ja sairaslomien myöntämisistä sekä päivittäisten töiden sujumisesta, sijaisuuksista ja hankinnoista. Neuvon myös sisältökysymyksissä tai sitten neuvoa pyydetään rakenteellisen palonehkäisy tai kemikaaliasioiden asiantuntijainsinööreiltä. Kerran viikossa meillä on insinööripalaveri, jossa käymme yhdessä läpi juuri hankalimpia tulkinta-asioita. Tämän jälkeen kaikilla alueilla noudatetaan samaan linjaa.”

”Henkilöstöresursointi on tietynlainen haaste, koska esimerkiksi pitkiä poissaoloja syystä tai toisesta ollut tänä vuonna muutamia. Vaikka väestä on puutetta, vuositavoitteet on kuitenkin saavutettava. Osa palotarkastuspyynnöistä tulee aika lyhyellä aikavälillä ja niihin tulisi kuitenkin reagoida, jotta voimme palvella mahdollisimman hyvin. Ja palontutkinnat tietenkin tulevat lyhyellä varoitusajalla, koska tutkinta olisi aloitettava mahdollisimman pian, jopa sammutustöiden käynnissä ollessa.”

Minkälaista on pelastuslaitoksen tekemä palontutkinta?

”Jokaisella kolmella valvonta-alueellamme on nimetty muutaman hengen palontutkintaryhmä. Pelastuslain nojalla palontutkinta tulee tehdä, jos tulipalossa on tullut henkilövahinkoja, eli palokuolema tai vakava loukkaantuminen, tai omaisuusvahingot ovat yli 200 000 €. Poliisilla on velvollisuus selvittää tulipalon syttymissyy ja pelastusviranomaisen on selvitettävä syyt, jotka johtivat tulipaloon ja sattuneisiin vahinkoihin. Esimerkiksi miksi tulipalo pääsi syttymään, miten tulipalo on edennyt, mitkä syyt johtivat tulipaloon ja minkälaiset olosuhteet johtivat sattuneisiin vahinkoihin.”

”Palontutkinnan tarkoitus on saada selville paitsi tapahtumaketju, joka johti tulipaloon, mutta myös saada selville keinoja, joilla vastaavia tapahtumia voitaisiin ennaltaehkäistä ja miten olisi mahdollista parantaa turvallisuutta. Esimerkiksi hoitolaitosten sprinklaus, itsestään sammuvat tupakat, palovaroittimien määrä asunnossa sekä sähköverkkoon kytketyt palovaroittimet ovat kaikki peruja palontutkinnasta ja tapahtuneista onnettomuuksista. Palontutkinta on erittäin mielenkiintoista ja voimme saada tietoa, joka vaikuttaa säädösten tiukentumiseen tai niiden muuttumiseen sekä sitä kautta ihmisten turvallisuuteen.” 

”Palontutkinnassa tehdään paljon yhteistyötä poliisin kanssa. Jälkikäteen saamme ruumiinavauksista tiedon virallisesta kuolinsyystä, koska osa tulipaloissa kuolleena löydetyistä henkilöistä on kuollut muuhun kuin tulipalon vaikutuksiin. Palontutkinnassa tehdään myös teematutkintoja valtakunnallisten suositusten mukaan, jotka tulevat palontutkintaohjausryhmältä. Tänä ja viime vuonna tutkitaan tulipaloja, jotka ovat syttyneet tulisijoista tai savuhormeista, joissa savua on levinnyt porrashuoneeseen, maanalaisten tilojen tulipalot sekä kaikki hoitolaitoksissa syttyneet tulipalot.”

”Pelastuslaitoksen omalla palontutkintaryhmällä käymme merkittävät tulipalot läpi tarkasti. Mieleen tulee hiljattain yksi tapaus, jossa oli noudatettu voimassa olevia säädöksiä, mutta tilanteessa oli aineksia vakaviin seurauksiin. Uudessa kerrostalossa oli sijoitettu palovaroittimet neliöiden mukaisesti oikein. Lastenhuoneessa ei ollut palovaroitinta ja siellä oli kaksi lasta nukkumassa. Lastenhuoneen ovi oli kiinni ja huoneessa syttyi sähkölaite palamaan. Toinen lapsista heräsi tulipalon ääniin ja lapset selvisivät tilanteesta. Palovaroittimien osalta suositus on, että vaikka neliöiden mukaan tarvetta ei olisi, sijoitettaisiin kaikkiin makuuhuoneisiin ja eteiseen palovaroitin. Makuuhuoneessa voi olla paljonkin savua ennen kuin sitä leviää muualle asuntoon varsinkin, jos ovi on kiinni. Tulipalossa syntyvä paine painaa ovea kiinni, vaikka se olisikin rakosellaan, jolloin savua ei pääse vaikkapa oven toisella puolella olevaan palovaroittimeen.”

Mikä on pelastuslaitoksen tekemä valvontasuunnitelma?

"Valvontasuunnitelmassa on määritelty pelastuslaitoksen määräaikaiset palotarkastuskohteet ja niiden tarkastusvälit. Aiemmin pelastuslaki määritteli, minkälaiset kohteet tuli tarkastaa vuosittain. Nykyisen lain hengessä perinteinen tarkastustoiminta on osa valvontaa. Pelastuslaitos määrittää tarkastusvälin kohteille ja se voi olla vuodesta kymmeneen vuoteen. Tarkastusväliin vaikuttavat kohteen koko, käyttötarkoitus ja suojaustaso. Aiemmin automaattinen paloilmoitin vaikutti siihen, että kohde oli tarkastettava vuoden välein vaikka se olisi ollut kylmä autosuoja. Kohteiden omaa aktiivisuutta halutaan korostaa ja painottaa, että turvallisuusasioita ei tehdä palotarkastajia varten vaan omaa turvallisuutta varten. Joidenkin mielestä muutaman vuoden tarkastusväli on pitkä, mutta juuri se kannustaa ylläpitämään omaa turvallisuutta ja tekemään omaa valvontaa."

"Pientalojen palotarkastuksia ei enää tehdä automaattisesti vaan nyt pientalojen asukkaat tekevät itse oman tarkastuksen. Tarkoitus on, että 20 prosenttia rakennuksista saadaan vuosittain tekemään oma palotarkastus eli aiemmin pientaloilla ollut viiden vuoden palotarkastusväli säilyy. Pientalot tarkoittavat enintään kahden asunnon taloja. Pientalot tekevät tarkastuksen heille toimitetun tarkastuslistan avulla ja lähettävät ne pelastuslaitokselle. Mikäli tarkastuksessa on ilmennyt korjattavaa tai tarkastuslomaketta ei ole toimitettu pelastuslaitokselle, tehdään näihin taloihin jälkipalotarkastus."

Omatoimisen varautumisen arviointi

Omatoimisen varautumisen arviointi tarkoittaa sitä, että palotarkastuksen yhteydessä arvioidaan kohteen turvallisuuskulttuuria. Arviointi on käytössä eri pelastuslaitoksilla vähän eri muodoissa ja arvioinnilla on mahdollisuus pidentää kohteen tarkastusväliä, mikäli kohde omatoimisesti parantaa omaa turvallisuuttaan. Toisaalta, jos kohde hoitaa turvallisuusasiansa huonosti, tarkastusväliä voidaan tihentää. Arviointi ei sovellu kaikkiin kohteisiin vaan sitä voidaan soveltaa pelastussuunnitelman laatimisvelvollisiin kohteisiin. Tämä arviointi on vielä uusi asia eikä meillä ole siitä paljon kokemusta. 

Millä tavoin omaa osaamista pidetään yllä?

"Erilaiset lait ja ohjeet muuttuvat tiuhaan ja jatkuvasti pitää hankkia uutta tietoa niistä. Koulutusta annetaan esimerkiksi yksikköpalavereissa tai ulkopuolisen kouluttajan toimesta. Sellaiset palotarkastajat, jotka antavat lausuntoja kuntiin rakennuslupa-asioissa pitävät säännöllisesti palavereita, jotta linja olisi yhtenäinen. Totta kai aina säädöksissä on soveltamisohjeita, mutta osa niistä tulee vain kokemuksen kautta, osan voi sitten oppia koulutuksissa. Asioita on niin paljon, ettei kaikkia voi muistaa ulkoa ja tarvittaessa pyydetään neuvoja pelastuslaitoksen omilta asiantuntijainsinööreiltä."

Millainen työpaikka ja työyhteisö pelastuslaitos o?

"Pelastuslaitoksella on eri osa-alueita, joilla on kaikilla oma tarkoituksensa. Laitos on hyvin organisoitunut ja palvelee hyvin niitä velvoitteita ja kansalaistarvetta mitä meille on asetettu. Teemme paljon kehitystyötä eri osa-alueilla ja henkilökunta on koulutettua ja motivoitunutta. Oma yksikkömme toimii hyvin ja olemme tiiviisti tekemisissä keskenämme esimerkiksi säännönmukaisten palavereitten merkeissä."

Mitkä ovat työsi parhaat puolet?

"Työssäni parasta on sen itsenäisyys. Tykkään kyllä tehdä työtä ihmisten kanssa, mutta pidän myös omasta rauhasta, jolloin saan tehdä omia töitäni eteenpäin. Asiakaskontakteja on paljon ja koulutan myös omaa väkeä. Koen, että saan tehdä sellaista työtä, jolla on oikeasti tarkoitus ja tekemilläni asioilla on vaikutusta ja merkitystä. Pitkäjänteisellä työllä voidaan todella vaikuttaa ihmisten turvallisuuteen ja voimassa oleviin säädöksiin."

Kuinka helppoa tai vaikeaa on työn ja vapaa-ajan erottaminen?

"Turvallisuus on kyllä sisäänrakennettua ja, jos olen julkisissa tiloissa, löytäisin kyllä sieltä ulos ehkä muita helpommin. Olen valveutunut, vaikka en ole töissä. Vapaa-ajalla tekisi mieli joskus puuttua turvallisuuspuutteisiin, mutta todella harvoin tulee sanottua sellaisista vapailla. Mieluummin laitan vastuutarkastajalle viestiä ja pyydän häntä puuttumaan asiaan. Jos en puuttuisi, ja jotain kävisi, tulisi mielipahaa, etten puuttunut tilanteeseen. Mikäli kyseessä olisi jokin onnettomuustilanne, jossa voisin auttaa, menisin tietenkin auttamaan ja selvittämään tilannetta. Mutta osaan myös olla vapaalla."

Oliko pelastusala haaveissasi jo lapsena?

"Pelastusalalle päätyminen oli tavallaan onnellisten sattumien summa, vaikka olen ollut nuoresta lähtien jo mukana vapaapalokunnassa. Jollain tavalla kaikki tekemäni valinnat ovat tähdänneet siihen, että päätyisin pelastusalalle. Lapsuudessa haaveammattina oli rekkakuskin ja poliisin lisäksi myös palomies. Pelastusopistoon harkitsin hakeutumista, mutta pääsin ensimmäisellä yrittämisellä insinööriopintoihin, joten en ehtinyt hakea sinne."

"Tällä hetkellä VPK on harrastus ja osittain tämä pelastusala taitaa olla jo elämäntapa. VPK:ssa toimiminen täydentää omaa työtä ja esimerkiksi palontutkinnassa on etua, kun olen ollut itsekin tulipaloja sammuttamassa, joskus jopa tutkittavaa kohdetta. VPK:n puolella meillä on aktiivista toimintaa ja olemme tekemisissä muutenkin paljon." 

Turvallista Pirkanmaata tekemässä: Automestari Hannu

Automestari Hannu tietää, miten huolletaan 13 000 kiloista sammutusautoa ja miten sekaisin menneen ambulanssin tietotekniikan saa järjestykseen. Vapaa-ajallaan mm mökkeilyä ja hiihtoa harrastava mies on vastuussa siitä, että hälytyksiin lähtevät paloautot ovat ajokuntoisia ja kalusto toimivaa.  Hän tiedostaa, ettei kaikkea tarvitse itse tietää, vaan riittää, kun tietää mistä tiedon saa. 

Koulutus ja työkokemus

”Olen käynyt kolmevuotisen ammattikoulun autopuolella ja valmistuin vuonna 1983. Vietin yhden kesän rakennuksilla töissä minkä jälkeen lähdin armeijaan. Armeijan jälkeen pääsin Tampereen Liikennelaitoksen korjaamolle töihin asentajaksi. Olin vuonna 1990 Libanonissa YK-joukoissa ja palasin sieltä sitten takaisin Liikennelaitokselle. Suoritin autopuolen erikoisammattitutkinnon vuonna 2007 ja työnjohdon erikoisammattitutkinnon vuosina 2009-2010. Tein Liikennelaitoksella työnjohdollisia töitä vuodesta 2006 lähtien ja alaisia minulla oli noin 30. Pelastuslaitoksen automestarina aloitin toukokuussa 2010. Silloinen päällikköni ehdotti tätä paikkaa minulle ja tulin sisäisellä siirrolla tänne. Pelastuslaitos on aivan eri maailma ja ympäristö kuin se, missä aiemmin toimin.”

”Vastaanotto pelastuslaitokselle oli hyvä ja sain tarvittavat neuvot sekä opastukset. Kalustosuunnittelijalla oli iso rooli perehdyttämisessäni pelastusalaan. Koska olin ollut aiemminkin saman kaupungin työntekijä, tunsin laskutuskäytännöt ja tavarantoimittajat olivat tuttuja.”

Millainen on automestarin työnkuva?

”Automestarin työnkuvaan kuuluu vastata siitä, että ajoneuvokaluston on kunnossa eli ajoneuvot ovat katsastettu, huollettu ja ajokuntoisia. Hän huolehtii uusien autojen varustelusta sekä vanhojen autojen varustuksen ylläpidosta. Esimerkiksi tällä hetkellä on tulossa 17 tarkastusautoa, joihin asennetaan hälytyslaitteet minkä jälkeen autot palaavat vielä autoliikkeisiin katsastusta varten.”

”Automestarin alaisuuteen kuuluvat Keskuspaloasemalla sijaitseva keskuskorjaamon seitsemän huoltoasentajaa sekä Ruoveden ja Lempäälän paloasemilla toimivat huoltoasentajat. Ruovedellä on yksi huoltoasentaja, joka tekee kaluston kunnostusta ja, kun raskas kalusto vaihtaa asemapaikkaa, autot käyvät Ruovedellä muutostöissä. Lempäälässä on yksi huoltoasentaja tekemässä autojen huoltoja. Lisäksi meillä on neljällä paloasemalla palomies-kalustohuoltajia, jotka eivät ole alaisiani, mutta teen heidän kanssaan tiivistä yhteistyötä. Henkilöstöhallinnollisia töitä ovat mm vuosi- ja sairaslomien myöntämiset. Kaikki alaiseni tekevät päivätöitä.”

”Huollon piiriin kuuluvat raskas kalusto, pikkuautot, mönkijät, veneet, moottorikelkat sekä irtokalusto. Huoltoa tehdään paljon palomiesten avustuksella. Nykyautoissa on paljon tekniikkaa ja osa huoltotöistä on sellaisia, että ne on käytettävä merkkihuollossa. Huolehdin myös osaltani ajoneuvojen kierrättämisestä. Tarkastusautot vaihdetaan neljän vuoden välein ja niihin tulee harvemmin isoja huoltoja. Raskas kalusto kiertää tarpeen mukaan ja periaate on se, että siellä missä on eniten hälytyksiä, siellä on uusimmat autot. Mikäli auto poistetaan kokonaan pelastuslaitoksen käytöstä, se voidaan laittaa huollon jälkeen myyntiin. Olemme laittaneet hiljattain kolme autoa myyntiin lainvoima.comiin.”

”Kaluston kierrätystä varten meillä on työryhmä, johon kuuluvat pelastusalueitten kalustosta vastaavat palomestarit, kalustosuunnittelija, minä sekä työryhmän vetäjänä toimiva palopäällikkö. Kokoonnumme tarvittaessa ja mietimme näitä kaluston kierrättämiseen liittyviä asioita. Ensi syksynä on tulossa hieman enemmän mietittävää, kun suunnittelemme useamman auton kierrättämistä. Lisäksi toimin asiantuntijana tarvittaessa muissa työryhmissä.”

”Mikäli jokin ajoneuvoistamme joutuu kolariin, autan asian selvittelyssä. Vakuutuksemme ovat kaupungin kilpailuttamia ja kaikki ajoneuvokalusto on saman vakuutuksen piirissä. Vaikka ajokilometrejä ajoneuvoillemme tulee paljon, ei vahinkoja satu paljon. Viime vuosina ei ole tapahtunut ajoneuvoillemme kolareita, joissa olisi tullut henkilövahinkoja.”

Mitä autokalustolle tehdään säännönmukaisesti?

”Käytämme kalustohuolto-ohjelmaa, johon on syötetty ajoneuvon tiedot. Ohjelmasta nähdään katsastustarve ja aikaan perustuvat määräaikaishuollot. Ohjelma antaa meille työjonon, jonka perusteella suunniteltuja huoltoja tehdään. Osa vioista on sellaisia, joita ei tarvitse tehdä akuutisti vaan ne voidaan laittaa kuntoon seuraavan suunnitellun huollon yhteydessä. Kalustonhuolto-ohjelma on varsin toimiva työkalu. Olemme tehneet kehitystyötä ohjelmaan ja nyt sinne on tallennettu varaosien varastopaikat sekä henkilöstön varustelista. Sama ohjelma oli käytössäni Liikennelaitoksella, mutta tätä olemme kehittäneet vastaamaan tarpeitamme. Ohjelmaan jäävät muistiin kaikki historiatiedot mitä ajoneuvolle on tehty eli voimme seurata toistuvatko viat ja mitä korjaustoimenpiteitä olemme jo tehneet. Lisäksi voimme seurata kustannuksia autokohtaisesti.”

”Esimerkiksi sammutusautolle tehdään huolto-ohjelman mukaisesti kerran vuodessa vuosihuolto, jossa vaihdetaan öljyt ja öljysuodattimet, tarkistetaan kalustokori, rasvataan alusta sekä tarkistetaan valot ja jarrut. Kolmen neljän vuoden välein tehdään isompi huolto, missä käytännössä vaihdetaan kaikki, mitä voidaan vaihtaa eli kaikki nesteet ja suodattimet. Samanlainen huolto tehdään silloin, kun ajoneuvo menee kierrossa toiselle asemalle. Tarkastusautoille tehdään maahantuojan ohjeiden mukaan öljyjen ja suodattimien vaihdot. Ambulanssien osalta huoltoa tehdään useammin, kuin mitä maahantuoja suosittelee, koska ajotyyli on ajoneuvoja kuluttavaa ja varsinkin jarrut, vaihteet ja akku ovat koetuksella.”

”Meillä on korjaamolla rajalliset tilat, eli emme voi purkaa ajoneuvoja kovinkaan pitkäksi aikaa osiin. Välineet meillä ovat hyvät, mutta esimerkiksi diagnostiikkalaitetta ei ole eli emme pääse kiinni ajoneuvojen tietotekniikkaan. Muuten kyllä henkilöstömme pystyy hyödyntämään luovasti käytössä olevia välineitä ja ovat varsin taitavia sekä kekseliäitä. Esimerkiksi kaluston sijoittelussa ajoneuvoihin joudutaan toisinaan hieman soveltamaan ja keksimään omia ratkaisuja.” 

Mikä on työssä parasta?

”Työ on vaihtelevaa ja haasteita on paljon. Työ on tärkeää ja sillä on todellista merkitystä, että palomiehillä on toimiva kalusto käytettävänään hälytystehtävissä. Saan tehdä itsenäisesti päätöksiä ja toimia asiantuntijana, toisinaan koen olevani vastausautomaatti hyvässä mielessä.”

Mikä on työssä haastavaa

”Haasteena on tietenkin se, että pelastuslaitokselle toiminta-alue on maantieteellisesti iso ja välimatkat paloasemien välillä pitkiä. Se aiheuttaa hieman ylimääräistä mietintää huoltojen ja korjausten suunnitteluun, mutta toisaalta omat verkostot kasvavat koko ajan ja käytettävissä olevia yhteistyötahoja on ympäri Pirkanmaata.”

Minkälainen työpaikka on pelastuslaitos

 

”Pelastuslaitos on todella mielenkiintoinen paikka, tämä on aivan oma hektinen maailma. Henkilökunta on mukavaa ja koen päässeeni hyvin mukaan. Esimerkiksi vanhemmat palomiehet ovat auttaneet ja neuvoneet sekä tietenkin kalustosuunnittelija, joka huolehti perehdyttämisestäni. Pelastuslaitoksella on hyvä maine ja yhteistyökumppaneitten kanssa yhteistyö on sujuvaa.”

Turvallista Pirkanmaata tekemässä: Lääkintäesimies Jukka-Pekka

”Kun aamuisin ei harmita tulla töihin, tietää olevansa varmasti oikealla alalla.” Lääkintäesimies Jukka-Pekka on ihailtavalla tavalla realistinen oman työnsä vaativuudesta ja pitää mielessään työnsä tärkeimmän tavoitteen – ihmisten pelastamisen. Sanavalmis mies vaikuttaa varsin rennolta ja leppoisalta, mutta tosipaikan tullen hän on huippuammattilainen, joka toimii ammattimaisesti ja tehokkaasti tiukassakin paikassa. Aamunavauksena Jukka-Pekka soittaa työvuorolleen aina Metallicaa kalustohallissa.

Mikä on koulutuksesi ja työkokemuksesi?

”Valmistuin pelastajaksi Kuopiosta vuonna 1995, minkä jälkeen toimin palomiehenä samaisessa kaupungissa. Hakeuduin sitten Tampereelle terveydenhuolto-oppilaitokseen opiskelemaan leikkaus- ja anestesiahoitajaksi ja valmistuin sairaanhoitajaksi vuonna 1999. Tein opintojen ohessa töitä palomiehenä Tampereella.”


”Joulukuussa 1999 perustettiin lääkintäesimiehen yksikkö, mikä oli ja on edelleen kuljettamaton hoitoyksikkö.  Aiemmin oli ollut muutamia vastaavanlaisia kokeiluja. Vuonna 1999 lääkintäesimiehiksi valittiin pelastuslaitoksen sisältä henkilöt ja vaatimuksena olivat sekä pelastaja- että sairaanhoitajan tutkinto. Aluksi titteli oli pelastaja-sairaanhoitaja ja varsinainen lääkintäesimiehen nimike otettiin käyttöön vuoden 2003 maaliskuussa. Lääkintäesimiehellä on selkeä esimiesrooli ja hänen yksikössään on samat hoitotarvikkeet ja lääkkeet kuin hoitotason ambulanssissakin.”

Miksi hakeuduit aikanaan tälle alalle?

”Kun piti tehdä valintoja siitä, mihin lähtisin opiskelemaan, totesin, ettei akateeminen ura kiehtonut eikä mikään olisi niin hienoa, kuin pelastaa ihmishenkiä. Halusin tehdä työtä, jossa olisi vähän actionia ja mietin myös poliisin työtä yhtenä vaihtoehtona. Veljeni oli tuolloin ambulanssissa töissä ja käsitykseni pelastusalasta olivat suhteellisen realistisia. Selvittelin myös etukäteen mitä pelastusala pitää sisällään, joten tiesin aika hyvin millaiselle alalle olin hakemassa. Itselläni on ollut aina hyvin suuri auttamisenhalu. Kaikilla alalla toimivilla toivoisi olevan kirkkaana mielessään, miksi olemme täällä töissä. Ihmisten auttamisen pitäisi olla tärkein motivaatio.”

Millainen on lääkintäesimiehen työnkuva?

”Olen lähiesimies omassa työvuorossani oleville ensihoitajille sekä niille palomiehille, jotka ovat ensihoidossa työvuorolistan mukaan. Meillä on ensihoitajia Keskuspaloasemalla sekä Nokian, Pirkkalan, Linnainmaan, Valkeakosken ja Hervannan paloasemilla. Esimiehenä huolehdin ensihoitajien työvuorolistat ja varmistan, että kaikilla asemilla on riittävästi väkeä. Hoitotason yksikössä on oltava hoitotason ensihoitaja ja tästä emme tingi, vaan tarvittaessa paikkaamme vajauksia tekemällä asemasiirtoja tai ottamalla henkilöitä ylitöihin. Hoitotasolla henkilöllä tulee olla AMK-tasoinen sairaanhoitajan tai ensihoitajan tutkinto ja kahden vuoden kokemus perustason yksiköstä ennen kuin on mahdollisuus päästä hoitotason yksikköön. Sairaanhoitopiirin vastuulääkäri määrittelee minkälaiset toimivaltuudet ja velvoitteet on perustason ja hoitotason yksiköissä.”

”Alaisuudessani on 11 ambulanssia miehistöineen. Henkilöstöhallintoa hoidetaan yhteistyössä komentotoimiston kanssa, mutta ensihoidossa varmistamme vahvuuksien täyttymisen. Vuoroesimies huolehtii palkanmaksuun liittyvät asiat, lääkintäesimies hyväksyy ylityöilmoitukset ja komentotoimisto kirjaa ne. Vuoronvaihdossa edellisen työvuoron lääkintäesimies raportoi oman vuoronsa tapahtumista, kesken jääneistä työtehtävistä, lääkintälaitteiden huoltoon liittyvistä asioista sekä ajoneuvoihin liittyvistä asioista. Esimerkiksi vara-autoihin joudutaan turvautumaan aika usein, koska ambulansseihin tulee paljon kilometrejä ja ajotyyli voi toisinaan olla autoja kuluttavaa. Aika usein jokin ajoneuvoista on huollossa. Tapanani on avata aamu Metallican tahtiin, eli kalustohallissa työvuoron kanssa tehdessämme varustetarkastusta meillä soi aina Metallican musiikki. Tämä on perinne koko lääkintäesimiehenuraltani ja tiedän, että tätä on jopa kopioitu muille pelastuslaitoksille. Pieni juttu, mutta se on meidän työvuoromme oma juttu.”

”Lääkintäesimiehenä toimiessa on etua siitä, että on myös suorittanut palomiehen tutkinnon. Onnettomuustilanteessa on hyvä tietää miten pelastusyksikkö toimii ja mitä toimenpiteitä yksi yksikkö pystyy tekemään. Palomiehen työstä olemme saaneet kokonaiskäsityksen erilaisista onnettomuustilanteista ja niissä toimimisesta. Lisäksi esimerkiksi alkusammutustaito on ollut usein varsin tarpeellinen. Kaksoistutkinto ehkä antaa myös valmiuksia soveltaa tiukoissa paikoissa. Palomiehet ovat lähtökohtaisesti hyviä keksimään keinoja ja käyttämään olemassa olevia välineitä luovasti.”

Työnkuvaan kuuluvat myös ambulanssien lääketilausten tekeminen ja tarvittaessa lääkkeiden noutaminen. Hoitovälineiden ylläpidosta lääkintäesimies huolehtii yhdessä lääkintämestarin kanssa. Ambulansseissa on satoja yksittäisiä tarvikkeita ja välineitä, joiden on oltava aina kunnossa. Lääkkeet säilytetään aina lukkojen takana.

Lääkintäesimies huolehtii ensihoitajien ylläpitokoulutuksesta yhteistyössä ensihoitolääkärin kanssa. Keskuspaloasemalla lääkintäesimies kouluttaa paljon itse, mutta muilla asemilla ensihoitajat voivat pitää koulutuksia valmiiden koulutusmateriaalien avulla. Lääkintäesimiesten ammattitaitoa testataan sairaanhoitopiirin lääketesteillä viiden vuoden välein. Lisäksi ensihoitolääkäri tekee kahden vuoden välein teoriatiedon- ja käytännöntaitojen testit. 

Mikä on työssäsi haastavinta tai vaikeinta?

”Kaikista haastavinta työssäni on hätätilapotilaan hoitaminen. Onnettomuudessa on niin monta muuttujaa matkassa, jotka vaikuttavat siihen, miten hoidamme potilasta. Onnettomuustilanteessa toimimiseen vaikuttaa se, mitä on tapahtunut ja missä ja minkälaisia yksiköitä on hälytetty paikalle. Toisaalta on myös kiehtovaa, että tässä työssä joutuu joka päivä haastamaan oman osaamisensa. Pidän tärkeänä, että hoidan kaikki tilanteet aina yhtä hyvin ja olen ehdottoman tasapuolinen kaikille avun tarvitsijoille. Jälkeenpäin ei saa jäädä miettimään, teinkö tarpeeksi. Kerran hälytystehtävällä autettavan henkilön puoliso yritti mielistellä meitä ja tarjota milloin mitäkin saadakseen parempaa hoitoa puolisolleen. Sanoin, ettei voitelu nyt auta, vaan kaikki saavat yhtä hyvää hoitoa ja mikään rahasumma ei tee siihen muutosta, me teemme aina parhaamme.”

Mitkä ovat työsi parhaat puolet?

”Työkaverit ovat huippuja ja työyhteisö on hyvä. Voin luottaa kaikkiin 100 prosenttisesti. Täällä on kaksi erilaista rytmiä eli asemalla toimimme verkkaisesti ja leppoisastikin, mutta kun kongi soi, alkaa tapahtua. Ero on valtava ja ulkopuolinen voisi ajatella, että mitähän tämä porukka oikein tekee, kun näkee meidät asemalla eikä ole nähnyt palomiestä yöllä pelastamassa ihmistä palavasta asunnosta.”

”Parhaita kokemuksia ovat myös sellaiset onnistumiset, missä huomaa, että koko auttamisenketju on toiminut saumattomasti. Mieleen tulee eräs hälytys, jossa hätäkeskukseen tehtiin ilmoitus kadonneesta lapsesta ja oli epäilys, että lapsi voisi olla vedessä. Hätäkeskuspäivystäjä ei jäänyt sen enempää tivaamaan tarkempia tietoja vaan pisti ns. koko paletin käyntiin. Kun sitten ehdin keskustasta ajaa 15 kilometrin päähän onnettomuuspaikalle, lapsi oli jo nostettu sukeltajien toimesta vedestä ja elvytys laitettiin käyntiin. Myös sairaalan päässä tarkoituksen mukaiset hoitotoimenpiteet saatiin ripeästi käyntiin. Saimme myöhemmin tiedon, että lapsi oli toipunut tästä hyvin. Tämä on esimerkki siitä, kun kaikki osa-alueet toimivat niin kuin pitää ja toimittiin etupainotteisesti. Edes äidillä ei ollut varmuutta siitä, oliko lapsi vedessä, mutta kaikki toimivat pahimman olettamuksen mukaisesti eikä kukaan jäänyt jossittelemaan.”

”Toinen mieleen tuleva tilanne, jossa oli onnea matkassa, oli putoamisonnettomuus. Tässä onnettomuudessa matkapuhelin pelasti kaksi miestä. Saimme hälytyksen junaradalle pudonneista kahdesta miehestä. Pudonneet soittivat hätäkeskukseen ja kertoivat olevansa junaradalla, mutta paikkakuntaa enempää he eivät osanneet sijainnistaan kertoa. Puhelimesta oli akku loppumaisillaan, mutta soitimme heille silti ja ehdimme saada lisätietoja. Kysyimme tarkempia tietoja sijainnista ja siitä, mitä maamerkkejä he näkivät. Puhelun aikana miehet sanoivat junan menevän ohi. Samainen juna ohitti minut noin 5 sekunnin päästä ja sen avulla pystyimme tarkentamaan putoamispaikkaa. Pudotusta oli ollut noin 15 metriä ja molemmilla olivat jalat poikki. Paikka oli suojassa eikä pudonneita nähnyt ylhäältä kallionreunalta eikä lähellä menevältä tieltäkään. Ilman heidän omaa soittoaan hätäkeskukseen ei heitä olisi ihan helposti löydetty.”

Onko vuorotyö mielestäsi sopiva työaika?

”Pidän työaikaa hyvänä, ehkä siihen on niin tottunut, mutta jollain toisella työaikamuodolla tuntuisi oudolta toimia. Kun otan työkalut vastaan, tiedän että seuraavan vuorokauden olen niistä vastuussa ja pyöritän osaltani tätä palettia. On kunnia-asia, että vuoronvaihdossa esimerkiksi kalusto on kunnossa ja valmiina hälytyksiin seuraavalle vuorolle. Vaikka työvuoro olisi kiireinen, jaksan hyvin enkä koe, että potilas- tai oma työturvallisuus vaarantuisi vuorokauden mittaisen työvuoron aikana tämän takia. Ehkä iän myötä valvomisesta toipuu hieman huonommin ja seuraava päivä menee oikeasti levätessä.”

Onko työ henkisesti ja fyysisesti kuormittavaa?

”Henkistä kuormittavuutta on välillä aika lailla, koska työssä kohtaan syntymää ja kuolemaa ja paljon siltä väliltä. Olen nähnyt paljon kuolleita ja vainajia kohdellaan aina hyvin ja kunnioittaen enkä menetä niiden takia yöuniani. Totta kai nuoren ihmisen tai lapsen kuolema tuntuu pahalta. Erityisen paljon harmittavat tilanteet, jossa jonkun törttöily aiheuttaa sivullisen kuoleman.”

”Fyysisen kunnonkin on oltava kunnossa, mutta varsinaisesti ensihoitajilla ei ole kuntotestauksia eikä -vaatimuksia. Lääkintäesimiehet tekevät kuitenkin palomiehille kuuluvat vuosittaiset kuntotestit. Työ ei ole sinänsä fyysisesti kuormittavaa, koska lääkintäesimies ei usein joudu kantamaan.”

Onko tärkeää selvittää potilaan henkilöllisyys onnettomuuspaikalla?

”Potilaan henkilöllisyys ei ole ensihoidossa prioriteetti yksi vaan tärkeätä on hoitaa ihminen. Aina ensin tutkitaan peruselintoiminnot ja ne pyritään vakauttamaan, oli tilanne mikä tahansa. Tämä tarkoittaa siis sitä, että hengitystiet ovat auki, sydän lyö ja tajunnantaso tutkitaan. Nämä toimenpiteet tehdään kaikille huolimatta siitä, kuka henkilö on. Mikäli henkilö ei itse pysty puhumaan, henkilötietoja etsitään ensisijaisesti lompakosta. KELA-kortin taakse on kirjoitettu lääkekorvausten takia perussairauksien koodit. Tätä kautta saamme tiedon esimerkiksi verenpainetaudista, diabeteksestä ja sydän-ja verisuonitaudeista. Pelastuslaitoksella on myös henkilökohtaisia turvakortteja, joihin voi näitä omia sairaus- ja lääkitysasioita kirjata ja lompakossa kortti kulkee sitten aina matkassa mukana.”

”Harvoin tarvitsemme potilaan omaisilta sellaista tietoa, mikä vaikuttaisi hoitotoimenpiteisiin ensihoidossa. Käyttämämme lääkkeet ovat harvoin allergisoivia ja esimerkiksi elvytyksessä käytettävä adrenaliini on allergiareaktioissa yleisesti käytetty lääke. Henkilötietojen puute ei vaikuta potilaan saamaan hoitoon. Sairaalassa sitten tarvitaan jatkohoidon ja lääkitsemisten kannalta tarkempia tietoja potilaasta ja silloin voidaan joutua ottamaan yhteyttä omaisiinkin.”

”Kaikilla ensihoitajilla on taskuopas mukanaan, jossa on kerrottu esimerkiksi nuo KELA-kortin takaa löytyvien koodien selitykset. Oppaassa on myös yleisimmät potilasryhmät, esimerkiksi elvytys, hengitysvaikeus, rintakipu, synnytys ja tajuttomuus. Näistä on kerrottu yleisesti mitä pitää tutkia ja miten hoidetaan. Asiat ovat kaikilla tiedossa, mutta esimerkiksi yöaikaan tai muuten tiukassa tilanteessa on hyvä varmistaa, että asiat tehdään oikein. Myös lääkityksen annostuksia ja ohjeistuksia joutuu tarkistamaan oppaasta, Varsinkin suonensisäisissä lääkkeissä on oltava erityisen tarkka."

Kuinka hälytysajon aikana pystyy hoitamaan radioliikennettä?

"Hälytysajo on luonnollinen osa työtä, mutta se ei ole itsetarkoitus. Hälytysajoa ajetaan, koska potilas halutaan tavoittaa mahdollisimman nopeasti. Hälytysajossa on oltava kuitenkin äärimmäisen tarkka, koska auttajasta ei saa tulla autettavaa emmekä saa aiheuttaa vaaraa muille tielläliikkujille."



"Kokemuksen myötä tulee taitoa tietenkin tähän ja oppii ennakoimaan muiden tekemisiä liikenteessä sekä hahmottamaan mahdollisia uhkatekijöitä ennakolta. Joitain läheltä piti – tilanteita on ollut vuosien varrella. Liikenteessä näkee usein unohduksia vilkun käytössä ja liian suuria tilannenopeuksia. Joskus hälytysajoneuvon nähdessään autoilijat käyttäytyvät erikoisesti, on jopa niitä, jotka lähtevät ajamaan samaa vauhtia hälytysajoneuvon perässä."

Turvallista Pirkanmaata tekemässä: Ensihoitaja Sanna

Monipuolisesti liikuntaa harrastava Sanna työskentelee Pirkkalan aluepaloasemalla ensihoitajana ja hänellä riittää intoa toimia henkilöstölehden toimituskunnassa, käydä opettamassa ensihoitajaopiskelijoille kädentaitoja TAMKissa sekä osallistua enemmän ja vähemmän leikkimielisiin urheilutapahtumiin. Sanna on sanavalmis ja reipas sekä erinomainen esimerkki naisesta, joka pärjää henkisesti ja fyysisesti raskaassa työssä.

Mikä on koulutuksesi ja työkokemuksesi?

”Olen valmistunut sisätautien ja kirurgian sairaanhoitajaksi vuonna 1991. Valmistumisen jälkeen työskentelin TAYSissa kymmenisen vuotta, alkuun koko talon varahenkilöstössä kierrellen koko sairaalaa silmäosastoa ja heräämöä myöden. Viimeiset kuusi vuotta olin ensiavussa ja loppuvuosina keikkailin ambulanssissa muutamalla yksityisellä työnantajalla. Koin, että sairaalan ulkopuolella työ oli vaihtelevampaa kuin sairaalassa. Pelastuslaitoksella tein ensimmäisen työvuoroni huhtikuussa 2002. Varsinaiseen työvuoroon ei silloin alkuun ollut naisilla helppo päästä, joten 2,5 vuotta tein töitä ns. päiväkyydissä. Pikkuhiljaa sain ensihoitajan sijaisuuksia työvuorosta ja vuoden 2007 alusta alkaen olen ollut ensihoitajan virassa. Työskentelen tällä hetkellä Pirkkalan aluepaloasemalla hoitotason ambulanssissa ensihoitajana. Työn ohessa olen opiskellut akuuttihoitotyön erikoistumisopinnot Satakunnan ammattikorkeakoulussa ja ensihoitotyön johtamisopinnot Arcadassa.”

Mikä on työnkuvasi?

”Ensihoitajan työ on muutakin kuin potilaiden kuljettamista. Ennen puhuttiin sairaankuljetuksesta, mutta nykyisin puhutaan ensihoidosta. Potilaille annetaan laadukasta ensihoitoa jo kohteessa ja potilaan tarvitsema kiireellinen hoito voidaan aloittaa jo ennen sairaalaa. Ensihoito on jaettuna kolmeen tasoon; ensivaste, perustason ensihoito ja hoitotason ensihoito.Edelleen aiheuttaa hämmennystä, jos henkilö on hälyttänyt ambulanssin ja paikalle pyyhältääkin paloauto. Mutta näin siis toimitaan kiireellisten potilaiden kohdalla, jos ambulanssia nopeammin olisi paloauto paikalla aloittamassa hoitotoimia. Siellä on osaavia käsiä ja hoitovälineitä. Ensihoitajien tietoja ja taitoja testataan kirjallisilla ja käytännön testauksilla säännöllisin väliajoin, jotta lääkeluvat säilyvät.”

”Työaikani on vuorokausirytmi eli olen yhden vuorokauden töissä, jonka jälkeen on lepopäivä ja kaksi vuorokautta vapaata, eli olen joka neljännen vuorokauden palokunnassa. Tämä vuorokausirytmi sopii mulle oikein hyvin. Koin kolmivuorotyön aikoinaan huomattavasti raskaammaksi. Työvuorot ovat olleet kohtuu kiireisiä viime aikoina, vuorokauden työrupeaman jälkeen se seuraava päivä on todellakin lepopäivä.”

Mikä on parasta työssäsi?

”Työ ensihoitajana on vaihtelevaa, kahta samanlaista työpäivää ei tule. Jatkuvasti riittää uutta opittavaa, jonka takia mielenkiinto pysyy yllä. Ja tietysti työyhteisö ja työkaverit ovat niitä työn ehdottomia positiivisia puolia. Kyllä tästä palokunnasta tulee väkisinkin sellainen kakkosperhe, kun se vuorokausi ollaan aina niin tiiviisti yhdessä. Toisten tavat sekä hyvät ja huonot puolet tulevat väkisin tutuiksi.”
 

Mikä on haastavinta työssäsi?

”Työ on haastavaa, koska ei voi koskaan ajatella osaavansa jo kaikkea. Vakavasti sairastuneet tai loukkaantuneet lapsipotilaat ovat haasteellisia, koska niitä osuu kohdalle (onneksi) harvoin. Ja ylipäätään ammattitaidon ylläpitäminen ja kehittäminen, kun ala on jatkuvassa muutoksessa, uusia hoito-ohjeita ja –suosituksia tulee paljon. Tiettyjä tehtäviä osuu kohdalle todella harvoin, silti kädentaidot ja tiedot täytyisi pitää niihin yllä.”

Minkälainen pelastuslaitos on työnantajana tai työpaikkana?

”Olen viihtynyt pelastuslaitoksella oikein hyvin, porukkaan on otettu nainen mukaan hienosti. Silloin alkuvuosina varsinkin meitä naisia oli vähän ja välillä herätti vähän hämmennystä, että naisia on palokunnassa. Hiustenkuivaajan ääni ennen vuoron vaihtoa oli kuulemma sellainen, mihin ei oltu totuttu. Tänä päivänä meitä naisia on jo joka työvuorossa, vaikka palomiehenä ei ole kyllä yhtään naista meidän pelastuslaitoksella tällä hetkellä. Toisaalta edelleen me naiset ollaan monien potilaiden suulla ambulanssimiehiä ja -poikia.”

Miten koet työn fyysisen ja henkisen kuormittavuuden?

”Kyllä tässä työssä täytyy pitää kunnostaan huolta, ihan perusjaksamisesta, mutta myös lihaskunnosta. Hoitorepun ja deffan kantaminen hissittömään talon kerroksiin ei ole harvinaista. Myös normaalikokoiset potilaat mun pitää naisenakin pystyä kantamaan kantotuolilla tai paareilla ambulanssiin, ei tule kuuloonkaan, että aina soittaisi palomiehiä kantoavuksi.”

Tällä perusvarustuksella potilas kohdataan. Mukana on happireppu lääkehapen antamiseen, defibrillaattori  ja hoitoreppu.

”Mitä enemmän ikää tulee, sen väsyneempi sitä on työvuoron jäljiltä. Jaksamiseen auttaa paljon se, jos on fyysisesti hyvässä kunnossa. Yritän harrastaa liikuntaa vapaa-ajalla monipuolisesti mm. crossfittiä, pyöräilyä ja hölkkää, jotta jaksaisin työssäni mahdollisimman pitkään.”

”Työn henkistä kuormittavuutta ei voi myöskään unohtaa. Vaikka työhön kuuluu ikäviä asioita, ei niitä voi viedä kotiin. Monia rankkoja keikkoja puretaan keskustelemalla työtehtävien jälkeen työporukalla. Työn luonteeseen kuuluu, että kaikkia ei voi pelastaa. Kyllä ensihoitajaa saa ikävät tilanteet koskettaa, mutta ne pitää hoitaa ammattimaisesti ja tunteet käsitellään myöhemmin. Aika hyvin tuntuisi tälle alalle tulevat tietävän työnluonteen ja kuormittavuuden, sillä muihin tehtäviin lähdetään meiltä todella vähän.” 

Myös ensihoitajat käyttävät kypärää ja suojalaseja esim. kolaripaikalla.

 

 

Sannan työnkuva sisältää paljon muutakin kuin hälytyksiä

”Työvuorokauden päiväohjelmaan kuuluu liikuntatunti, mutta tänä keväänä on ambulanssi liikkunut sen verran tiiviisti, että liikuntatunnit ovat jääneet väliin. Eri asemilla on vähän erilaisia yhteisiä aktiviteettejä. Jossain pelataan lentopalloa, toisella sählyä perus punttitreenin lisäksi. Ja kai sitä harrastamiseksi voi sanoa, kun kuulun talon henkilöstölehden Letku & Laastarin toimituskuntaan. Aika paljon olen keskittynyt erilaisten urheilujuttujen keräämiseen ja kirjoittamiseen.” 

”Kuulun myös pelastuslaitoksella defusing- ryhmään. Kuormittavan tai ahdistavan työtehtävän jälkeen asia keskustellaan defusing-vetäjien kanssa läpi vuorokauden sisällä tapahtuneesta, tarkoituksena on, ettei asia jää painamaan pidemmäksi aikaa mieleen.”

”Opiskelija-asioiden hoito kuuluu vastuulleni. Olen yhteyksissä koulujen ja opiskelijoiden kanssa sekä sovin opiskelijoille sopivat jaksot tarkoituksenmukaisiin yksiköihin.”

Turvallisesti perille

Osa tehtävistä vaatii nopean potilaan tavoittamisen, jolloin siiryminen kohteeseen tapahtuu hälytysajona. 

”Hälytysajo ei pelota, vaan suhtaudun siihen aika neutraalisti. Hälytysajo on osa tätä työtä. Työparini kanssa meillä on ollut tapana vaihtaa hoitoajan ja kuljettajan paikkoja aina, kun olemme vieneet potilaan sairaalaan. Tämä on aika yleinen käytäntö ainakin meidän talossa.  Muutamia läheltä piti tilanteita on hälytysajossa vuosien varrella sattunut, kun muut tiellä liikkujat ovat tehneet odottamattomia liikkeitä. Tärkeintä on päästä turvallisesti perille, ei saa ottaa yltiöpäisiä riskejä voittaakseen muutamia sekunteja. Joskus lehdissä lukee kritiikkiä kuinka ambulanssi tai paloauto ajaa punaisia päin ja heti valojen jälkeen sammuttaa hälytyslaitteet. Näissä tapauksissa on tehtävä saatettu perua kokonaan tai tehtävän kiireellisyys muuttunut niin, ettei enää ajeta hälytysajona. Huviksemme emme hälytyslaitteet päällä ajele.”

Eräs maaliskuun työvuoro

6:00 Herätys ja tunnin pyörälenkki ennen työvuoroa

8:00 Työvuoro alkaa

                      Kuulumisten vaihto ja raportointi edellisen vuoron ensihoitajan kanssa oli vielä kesken kun ensimmäinen hälytys tuli klo 8.03, kyseessä oli C-tehtävä (potilaalla peruselintoimintojen vähäinen häiriö, jonka vuoksi sairaankuljetuksen tarve ilmeinen tai tilanne vähintäänkin tarkastettava paikan päällä).

                      Meidän pitää olla liikkeellä 60 sekunnissa A ja B tehtävissä, ja C ja D tehtävissä 90 sekunnissa hälytyksestä, kaikki muu toiminta jää ja lähdetään kohti ajoneuvoa.

8:50 Takaisin asemalla

                      Auton aamutarkastus ja aamukahvi. Tänään ambulanssissa kanssani oli uusi työpari, käytiin käytännön asioita läpi.

10:00 Keskuspaloasemalle varustetäydennykseen

10:20 Henkilökorttikuvaus Tampereella

10:50 Takaisin asemalla

                      Kyytivaatteet pesukoneeseen

11:55 Ruoka lautaselle ja saman tien hälytys

                      B- kiireellinen ensihoitotehtävä (peruselintoimintojen häiriö mahdollisuutta ei pystytä pois sulkemaan tai tiedot puutteellisia ja sen vuoksi uhka tuntematon).

13:20 Takaisin asemalla, auton täydennys käytön jäljiltä

13:30 Uusi yritys lounaan kanssa, tällä kertaa onnistui

13:45 Päivälepo 

14:15 Hälytys C- kiireellinen tehtävä

Potilasta ei tarvinnut kuljettaa mihinkään eli potilaan terveydentila tutkittu, eikä tarvetta päivystyskäynnille ole. Näin tapahtuu aika usein. Meidät hälytetään paikalle syystä tai toisesta, tutkimme ja tarkastamme potilaan ja arvioimme kuljetustarpeen. Ei siis ole automaatio, että ambulanssi kuljettaa aina potilaan sairaalaan.

15:00 Matkalla asemalla tuli uusi C- tehtävä

16:15 Asemalla takaisin

Auton täydennystä ja varastotilauksen purkaminen paikoilleen.

16:35 Muistin ne pyykit... laitoin ne kuivumaan

16:45 Päiväkahvit

17:30 Liikuntatunti

Liikuntatunti kuuluu päiväohjelmaan, jos hälytyksiltä ehtii. Niin palo- kuin ensihoitopuolella on tärkeää kunnosta huolehtiminen, siksi se kuuluu ohjelmaan. Tosin työpaikkaliikunta ei yksin riitä kunnon ylläpitoon, suurin osa harrastaa vapaalla ahkerasti liikuntaa.

17:42 Liikuntatunti jäi kesken, B- kiireellinen tehtävä 

Tältä tehtävältä meidät peruttiin juuri kun olimme kohteessa, kyseistä ajoneuvoa ei näkynyt missään. Ohikulkevasta autosta oli soitettu, kun oli nähty pysähtyneen auton ratin takana kuljettaja jotenkin kumarassa. Soittaja ei ollut pysähtynyt katsomaan, onko joku hätänä. Tällaisia hälytyksiä tulee myös melko usein, turhia hälytyksiä, kun soittaja ei ole varmistunut avun tarpeesta. Muutaman kerran olen käynyt herättämässä parkkipaikalle nukkumaan pysähtyneen kuljettajan kesken unien, kun ohikulkijat ovat olleet huolissaan ja soittaneet apua.

 

18:10 Uusi yritys liikuntatunnille

Pitkästä aikaa pientä höntsyfutista pihalla ja päälle kuntosalia.

20:10 Hälytys C-tehtävälle. 

Tämä potilas hoidettiin kohteessa niin, että häntä ei tarvinnut kuljettaa sairaalaan. Tälläisia tilanteita ovat esimerkiksi matalien verensokerien korjaaminen.

21:30 Päivällinen 

Venähti taas vähän myöhäiseksi, onneksi olin syönyt vähän välipalaa kahvin yhteydessä.

22:20 Hälytys C-tehtävä, tutkimme ja arvioimme tilanteen

Ei tarvetta lääkärissä käyntiin. Potilas jäi hyvillä mielin kotiin.

22:50 Takaisin asemalla

23:07 Hälytys C-tehtävä. 

Potilaan kuljetuksen jälkeen kävimme tankkaamassa auton.

00:30 Takaisin asemalla

03:20 Hälytys C-tehtävä, lapsipotilas. Ei aihetta kuljetukseen, lapsi oli hyväkuntoinen.

04:00 Takaisin asemalle

06:55 Hälytys, B-tehtävä 

Kohteessa tilanne osoittautuikin vielä vakavammaksi ja pyysimme lääkäriyksikön kohteeseen.

08:00 Työajan piti loppua, mutta me olimme vasta matkalla kohti sairaalaan.

Koskaan ei siis kannata sopia mitään tärkeää menoa heti työvuoron jälkeen, koska työtehtävä voi venähtää tai hälytys tulla vähän vaille 8. Muutaman kerran on työvuoro venähtänyt omalla kohdallani 10:30 asti, kun tuli useampi kiireellinen hälytys peräjälkeen ennen kuin pääsimme takaisin asemalle miehistön vaihtoon. Mutta tämä kuuluu työn luonteeseen ja se tulee tiedostaa. 

09:00 Takaisin asemalla, lääketäydennykset ja raportti seuraavalle vuorolle

09:20 Fillarilla kohti kotia lyhintä reittiä 

10:20 Ansaituille unille

Turvallista Pirkanmaata tekemässä: Varushuollon Tuija ja Aino

Pelastuslaitoksen varushuollossa työskentelevät Tuija ja Aino vaatettavat henkilökunnan oikeanmukaisiin vaatteisiin ja varusteisiin.  Varushuollon tehtävänä on huolehtia osaltaan, että henkilökunnalla on päällään siistit ja ehjät vaatteet, mutta myös neuvoa virkavaatteiden oikeassa käytössä. Kahden naisen välillä vallitsee silmiinpistävän hyvä luottamus ja ystävyys ja heidän kesken työt sujuvat kitkatta. Kysymyksiin he vastasivat niin yhdenmukaisesti, että vastaukset on yhdistetty eikä vastaaja ole eritelty.  

Varushuollon henkilöstö

Varushuollossa työskentelevät varushuollon esimies Tuija ja vaatehuoltaja Aino. Tuija on koulutukseltaan vaatetuspuolen artenomi ja tehnyt opinnäytetyön työvaatteista. "Olin puoli vuotta Kuopion Yliopistolla vaatetusfysiologian laitoksella ja tutkin vaatteita eri olosuhteissa ja esimerkiksi sitä, miten eri vaatekappaleet siirtävät kosteutta. Tämän tutkimus oli pohja opinnäytetyölleni. Suunnittelin työvaatemalliston Leppävirran Kuljettapukineelle. Olen toiminut Tampereella ja Kouvolassa Halosella miesten osastonhoitajana. Perheemme muutti takaisin Pirkanmaalle ja sain tiedon veljeltäni, että pelastuslaitokselle on avautumassa paikka varushuoltoon. Aloitin täällä heinäkuussa 2012. Teimme talokaupat perjantaina ja seuraavana maanantaina aloitin työt."

Aino on työskennellyt yli 20 vuotta trikooteollisuudessa Tampereella. "Menin ompelijaksi ja sitten toimin työnopastajana. Olen ollut kaupungilla nuorten työllistämisyksikössä apulaistyönjohtajana ja työsuunnittelijana. Tykkäsin työstä, mutta yksikön toiminta lopetettiin. Sittemmin olen ollut koukkuniemessä askarteluosastolla ompelijana. Olin pelastuslaitoksella työllistettynä vuoden 2003 ja vuonna 2007 minua pyydettiin hakemaan eläkkeelle siirtymisen johdosta avoimeksi jäänyttä varushuoltajan paikkaa. Sain paikan ja olen ollut siitä lähtien täällä töissä."

Mitä työnne pitää sisällään?

"Työhön kuuluu korjausompelua ja uusien tuotteiden luomista ja ompelua (esimerkiksi auton istuimien päälliset, pusseja ambulanssi tarvikkeille, pusseja sukellusköysille) eli otetaan mitat ja suunnitellaan. Lisäksi ommellaan vakanssinumeroita ja merkkejä vaatteisiin, laukkuihin ja erilaisiin tavaroihin. Pesemme ensihoitohenkilökunnan vaatteet sekä ambulanssien huovat ym. tekstiilit sekä tarvittaessa sammutushaalarit, joiden kunto tarkastetaan aina samalla ja tehdään tarvittavat korjaukset."

"Vaatetamme noin 1500 henkilöä ja tällä hetkellä tuotteita on varastossa lähes 900. Vakituisen henkilökunnan vaatteiden ja varusteiden lisäksi huolehdimme vapaaehtoisten ja puolivakinaisten sammutushaalarit ja osalle asemavaatetuksen. Saamme yleensä ilmoituksen uusista työntekijöistä etukäteen, jolloin voimme antaa asianmukaiset työvaatteet uudelle henkilölle jo heti ensimmäisenä päivänä. Se, että vakanssinumeroita myöten saa varusteet heti taloon tultuaan, antaa hyvän kuvan talosta. Virkavaatteista pesemme useimmiten housut ja neuleet. Housut kulkeutuvat meille pesuun ehkäpä prässäyksen takia. Miehistön majoitushuoneissa olevat lakanat käytetään pesulassa. Vaatetamme myös juhlavaatteiden tarvitsijat esimerkiksi häihin tai hautajaisiin. Osalla on juhlavaatteet jo valmiina, mutta suurin osa lainaa niitä täältä tarvittaessa."

Tällä hetkellä valmistellaan tuotteiden viivakoodi-järjestelmän käyttöönottoa. Suurimpaan osaan varusteista tulee oma viivakoodi ja joihinkin sellainen tulee yksittäisiin kappaleisiin. Järjestelmällä halutaan helpottaa varusteiden tilaamista sekä seurata miten paljon varusteita vuositasolla kuluu. Nykyinen käsikortisto on käyttäjien kannalta hankala ja aikaa vievää.

"Huolehdimme myös vanhojen vaatteiden asianmukaisen hävityksen. Vanhoja sammutushaalareita ja vaatteita voidaan käyttää esimerkiksi kontissa savusukellusharjoituksissa. Ennen lopullista hävittämistä poistamme kaikki merkit ja tunnukset, jotta varusteita ei käytettäisi väärissä yhteyksissä. Siksi kaikki käytöstä poistetut varusteet hävitetään keskitetysti kauttamme."

"Meidän rooliimme kuuluu myös huolehtia siitä, että henkilökunta on siisteissä vaatteissa. Monesti sanomme, että varusteet tulee vaihtaa ja vaihdamme niitä kyllä oma-aloitteisestikin pesun yhteydessä uusiin. Tästä ei pidä kenenkään loukkaantua, vaan tehtävämme on tarkistaa vaatteiden kunto ja laittaa karmean näköiset vaatteet kiertoon. Kun nykyiset vaatteet tulivat keväällä 2009, neuvontaa vaatteiden oikeasta käytöstä tarvittiin paljon."

"Tarjoamme vaatteita kaikenlaisille vartaloille ja mittatilauksena on tilattu niin hyvin pieniä kuin isojakin vaatteita. Eivät kaikki ihmiset löydä itseään standardi kokotaulukoista, ei edes ns. normaalipainoiset. Koska pelastuslaitoksella on paljon naisia, olemme joutuneet miettimään, miten vaatetamme raskaana olevia naisia. Osa naisista on päätynyt hankkimaan omia housuja, mutta osalle olemme suurennelleet virkahousujen vyötäröitä."

Paljonko varusteita kertyy esimerkiksi palomiehelle tai palotarkastajalle?

  

"Äkkiä laskien yksittäisiä vaate- ja varustekappaleita on minimissään 27 ja, jos on ensihoidon puolella, tarvitaan noin 10 vaatekappaletta päälle. Palotarkastajilla on toimistovaatteiden lisäksi suojahaalareita, suojahanskoja, kevytkypäriä, kumisaappaita ynnä muita varusteita esimerkiksi maatilojen tarkastuksia tai palontutkintaa varten. Tähän palotarkastajien suojavaatetukseen on alettu viime vuonna kiinnittämään huomiota tosissaan."

Mitä pelastuslaitoksen nimenmuutos on vaikuttanut työhönne?

"Kun pelastuslaitoksen nimi vuodenvaihteessa muuttui, se vaikutti paljon varushuollon rutiineihin. 3000 merkkiä uudella nimellä on tilattu ja niitä ommellaan vaatteisiin aina, kun muilta töiltä ehditään. Osittain vakanssinumerot muuttuivat ja niitä olemme myös ommelleet. Kaiken kaikkiaan nimen muutoksen myötä ompelutöitä tuli paljon." 

Mitkä ovat työnne haasteet?

"Aina joku uusi järjestelmä tai menetelmä on aluksi haaste, mutta kaikki uudet jutut on kyllä opittu. Tämän hetken haasteena on tietenkin tuo viivakoodi-järjestelmä, millä pääsemme seuraamaan myös sitä, että onko kaikki annetut varusteet palautettu esimerkiksi henkilön siirtyessä toiseen työpaikkaan. Välillä kunniamerkit tuottavat pään vaivaa ja niiden tekeminen on teknisesti hankalaa. Lisäksi niihin liittyy tarkat säännöt ja ohjeet, joita tulee noudattaa."

Millainen pelastuslaitos on työpaikkana? 

"Pelastuslaitoksen arki on aika hektistä, mutta organisaatio on hierarkkinen ja joskus asiat etenevät aika hitaasti. Tietenkin toimintaamme vaikuttaa paljon käytettävissä oleva raha ja koko ajan pitäisi ajatella taloudellisesti, joskus jopa joutuu epäilemään todellista varusteiden tarvetta, jos niitä haetaan tiuhaan. Välillä myös on käynyt niin, että varusteita kerääntyy kaappiin eikä edes itse tiedetä mitä siellä kaapin perällä on. Työaika on hyvä ja pidämme molemmat ihmisten kanssa toimimisesta. Työ on monipuolista ja päivät vaihtelevia. On myös helpottavaa, että organisaatiossa on aina joku, joka päättää näistä asioista, vaikka toisaalta on rasite, ettei voi tehdä itse kaikkia päätöksiä." 

 

Mitkä ovat työnne parhaat puolet?

"Olemme alusta asti tulleet hyvin toimeen ja sillä on iso merkitys työssä viihtymisen kannalta. Uuden oppiminen ja omien töiden sujuminen on aina tietenkin mukavaa. Keskinäinen luottamus on hyvin tärkeää ja sovimme kaikki asiat hyvässä hengessä. Jotta voimme palvella kaikkia tasapuolisesti, pitää meidän olla samaa mieltä toimintatavoista."